Iloinen kanakeitto

Halusin vaihteeksi keittomaista ruokaa ainaisen pannulla paistamisen sijaan. Mielessäni leijaili ajatus thai-tyyppisestä kanakeitosta mutta sitten muistin, että meillä on lapsia. Lapsia, jotka eivät tykkää vahvasti maustetusta ruoasta, joten piti kehitellä ihan tavis kanakeittorespa. Ja jälleen kerran google petti minut ja jouduin surffaamaan useilla sivuilla, soveltaessani meille kanakeittoa.
Nooooh..... Kyllähän sitä keittoa nyt syö mialummin ko turpaansa ottaa mutta sanottakoon, että on sitä parempaaki saatu. :D

Tällänen siittä sitte tuli:

Broilerin rintafilee 450 g (saatto siin olla 400 g)
riisiä (oman maun mukaan) 1 dl
Minimaissia suolaliemessä 1 tölkki
Kesäkurpitsaa 10 cm siivu (en muute mitannu, taaskaan)
pieni pussi maissi-herne-paprikaa
pieni palsternakka (arvakkaas oliko vaikee muistaa tän juureksen nimee!!!!Tuijottelin sitä tuola jääkaapis ja yritin muistella mikä simpura se o)
porkkana 1 kpl
yksi pieni pyöreä valkosipuli (meil o hassui valkosipuleit, ku niis ei oo kynsii!!)
currya 3 tl (saatto olla, et meni enempi, ko purkista vaan tuikkasin menemään...)
sipulijauhetta (ihan näppistuntumalla mentiin)
Herbamare yrttisuolasekoitus sellanen ruokalusikallinen
loraus soijakastiketta
2 tl basillikaa
2 tl oreganoa

viipaloi/kuutioi broikkufileet,  siivuta minimaissit. Kesäkurpitsaa ei kandee silvota kovin piäneks,männöö ihan muussiks muute. Porkkanat pilko sellasiks söpöis tikuiks ja palsternakkaki sellaseks ohueks. Valkosipulin vedin 4 osaan ja nakkasin kattilaan, riisien jo kiehuessa. Riisit sais kuulemma kiehuu sellaset 10 minsaa. Ku riisit alkaa olla pehmeitä, viskaa kanat kyytiin ja perään mausteet (oregano ja basillika kyl kandee laittaa vasta ihan vimoseks) Porkkanat ja palsternakka kandee laittaa ajoissa sinne kattilaan, et ehtiivät pehmetä tarpeeks (kurjaahan se o, jos keitos on jo valmiina omat hammastikut). Pakastepussitavarat voipi viskoo kyytiin jotakuinki kanojen jälkeen.
Keittele soppaa sellaset 20-30 minsaa hiljasella tulella.

Lapsillehan tää ei sit kelvannu. Löyty vaik mimmosta selitystä, miks ei kelepaa. Noh, saapahan sitä itte sitten syyvä loppuviikon sitä yhtä ja samaa, ko tuli keiteltyä koko kattilallinen!
Ja mikä parasta, mikään ei palanu, eikä kellään mennynnä hermot! Josko sitte seuraavalla kerralla olis maku kohillaan. ;)

Kärvistelevää ankkaa mustaherukkakastikkeella

Lentopelkokaan ei ollut vielä kunnolla hellittänyt, kun jo himoitsin Espanjan reissulla saadusta herkullisesta ankasta. Siivekkäät ovat aina olleet yksi makunautinnon kohokohdista elämässäni mutta usein minun keittiössäni ne ovat olleet kaikkea muuta. :D
Tilasin siis Espanjan reissulla itselleni ankanrintaa kirsikkakastikkeella ja koska kirsikoita on tähän aikaan vuodesta jokseenkin mahdotonta haalia (muista ny, myö asutaan jotakuinki maalla!!!) ni aattelin, et mustaherukkahan ajaa melki saman asian, eiks nii?!!

Ankanrintaa sai sopivasta taas Lidlistä ja kun matkustaa äidin ja isän mukana kauppaan, ei tarvitse edes omaa lompakkoansa ottaa mukaan. :)

Muutamia hassuja sattumuksia, joista haluan mainita teille ystäväiseni (näin jälkiviisaana);

1.Ihan piäni vinkki (ja aika ehroton) sulata ne saamarin kaakattaja, ennenko ko lykit sitä mihkää pannulle. Voin kertoos, et aika mustaa korppua tulee, ko lykkää sen jäisenä suoraan pannulle ja kuvittelee, et se siinä johki kypsyis. (ei muute tullu kauniin ruskeeta pintaa tähän siivekkääseen!)

2. Jos haluut pelata varman päälle, ni kipase ostamas jotain valmista ruokaa pakastimeen tai jääkaappiin, jos ny kuiteskin käy niinko mulle yleensä(ruoka palaa tai soon jokseensakin pahaa). Nälkäsenä sitä kyräilee paljo enempi kanssaihmisiä ko kylläsenä (varsinki puolisoo).

Tässäpä ohje, äläkä tee niinku mä tein.

Jälleen kerran kertauksen vuoks, sulata se ankka. Mielellään jos tänään paat jääkaappiin ni huomenna alat vasta kokkaan sitä.

yksi (ei enää jäinen) ankanrinta

Ankan paisto-ohje;
ota ankka ja laita kylmälle pannulle. Ai niin, ennen sitä kandee vetää viiltoja siihen ankan rasvakyljelle. (se ihrapuoli). Paista rasvapuoli alaspäin (en muute tasan kattonu kelloo, ku se ankkahan oli jäässä). Paistele sellaiseksi kauniin ruskeaksi (voiks muute koskaan paistaa ruman ruskeaksi?!?). Käännä ankka toisinpäin ja paista toiseltakin puolelta. Nyt muuten vasta hoksasin, et varmaan fiksuista olis ton pintapaistamisen jälkeen törpätä se uivelo uuniin kypsymään. :D uunissa sitä vois paistella sellaset 20-30 minsaa.

Lisukkeet;
Uunijuurekset on jees. Paitsi ei palaneena! Ei muute kuullosta houkuttelevalta; kärvennettyä ankkaa palaneilla punajuurilla. :D
Jos laitat uunijuureksia ni marinoi ne (eli upota) oliiviöljyyn, jonka seassa on rosmariinia, ruususuolaa ja paprikajauhetta (äläkä ny kysele mitään määriä, tuurilla tai taidolla vaan), asettele uuninpellille ja puoleks tuntii uuniin, tai tarpeen vaatiessa (onkohan toi yhdyssana?!) 50 minsaa.

Mustaviiniherukkakastike. (voin sanoo, ettei menny Espanjan punaviiniostokset sittenkään hukkaan!)
Ja koska missään ei ollut ohjetta ns.valmiskastikkeelle, piti tälläkin kertaa uskoa omiin kykyihin ja soveltaa. :D

1 dl punaviiniä (voi olla enemmänki jos tykkää maistella siinä sivussa)
1 rkl siis kukkarallinen mustaherukkahyytelöä (en jaksanu ite tehä ni ostin Lildistä)
1 dl vettä (sitä väritöntä nestettä, mitä tulee hanasta, keittiössä)
1-1½ dl ankasta ilmestynyttä paistinrasvaa (en muute mitannu paljonko sitä nestettä irtos)
½ jättisipuli (en jaksanu pilkkoa enempää, ko kirveli muutenki silmiä)
1 rkl timjamia
2 tl suolaa

Aloita keittämällä punaviinit kattilassa, paahda pannulla sipulisilppua ja lisää se sitten kattilaan punaviinin joukkoon. Lisää joukkoon timjamit (mulla mitään oksia ollu tähän aikaan vuodesta, nehän on jumankekka lumenalla!). Keittele vekkulia seosta hetken aikaa. Pitäisi mennä kasaan mut eihän keittokaan mihkään kasaan osaa mennä, sehän haihtuu ko tarpeeks keittelee!
Siivilöi punaviinikeitto toiseen astiaan, huuhtase kattilaa ja laita punaviinikeitto takaisin kattilaan ilman timjami-sipulipaloja. Kattila takas liedelle ja perään vesi ja ankasta irronnut liemi. Kuumenna kiehuvaksi, ota liedeltä ja lisää suola sekä mustaherukkahyytelö. Jatka kuumentamista sen verran, että mustaherukkahyytelö sulautuu joukkoon (ja niin he ovat kaikki yhdessä harmoniassa siellä kattilassa.)
Kastike jää lirumaiseksi mutta ei se makuun vaikuta. :)

Vaikka meillä kärvähtikin se lentävä ja lisukkeet niin kastike pelasti tunnelman, sillä se oli aivan käsittämättömän hyvää. Tuolla se odottaa jäätyneenä ulkoeteisessä, kun kaikkea ei saatu saman aterian ohella tuhottua.

Alkuperäinen ohje kastikkeelle löytyy täältä;
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/mustaherukkakastike

Josko sitä vahingosta viisastuneena ottaisi tällä kertaa sen ankan ihan ajoissa pois pakastimesta.Ainakin ennenkuin nälkä yllättää ja safkaa pitää saada nytheti. ;)

Hullu kakku

Jälleen kerran yksi sellainen päivä, jolloin mieleni tekee leipoa. Suklaata. Paljon paljon suklaata. Olen kuitenkin varsin huono, mitä tulee leipomiseen. (niinku varmaan ootte jo huomannu kokkaamisen osalta). Selailin netistä eri ohjeita ja funtsailin miten saisin yhdistettyä pakastimessa olevat marjat ja suklaan yhteen. Jostain syystä päädyin tiikerikakku sivulle ja yllätys, yllätys, sain hyvän idean. Jep, sovelsin. Vaikka kakun ulkoinen olemus muistutti taloa, joka on kokenut maanjäristyksen, maku sen sijaan oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Siis ihan joo, positiivisessa mielessä. :D
Tässäpä teille ohje, onnea soveltamiseen, sillä tällä(kään)kertaa en hirveämmin aineita mittaillu. :p

150 g voita (en tiä paljonko käytin, ko joku oli leikannu voita epämääräiseksi paloiksi)
3 munaa (alk.ohjees luki 4 munaa mut meillä oli munat kortilla)
1½ dl sokeria (alkuperäsessä ohjees oli desi enemmän.Vähemmän on enemmän, vai miten se ny meni?!!)
2 tl leivinjauhetta
1½ dl punasta maitoa (oisin käyttänyt kermaa, jos ois ollu kaapissa)
2 tl vaniljasokeria
1 dl kookosjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
melkein koko paketti Maraboun tummaa suklaata
2-3 dl mustikoita (ihan tuulesta temmattu määrä, mä kaadoin ihan vaan pussista suoraan taikinaan)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja suklaa kattilassa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita sulanut suklaavoi munaseokseen ja lisää hiljalleen sekoitetut kuiva-aineet. Kun koko mössö on sekoitettu pudottele jäiset mustikat taikinan sekaan ja möyhennä vielä puuhaarukalla. Tumppaa valmis taikina vuokaan ja uuniin. 200 astetta ja abouttiarallaa 40 minsaa. (vinkki, suosittelen käyttämään munakelloa tai muuta hälytintä. Palohälytin on äärimmäisen huono)

Kakkua ei kandee kumota heti uunista ulos tullessaan (niinku mä nyt yleensä teen), koska se sattuu oleen aika vetelä (niinku moni mies baari-illan jälkeen). Mä siirsin sen viileääseen ulkoeteiseen.
Maku on aika erikoinen. Hyvällä tavalla siis. Joku megakokki varmaan kehottaisi lisäämään perunajauhoa tai muuta,jotta kakku pysyisi kauniisti muodossaan mut eipä tullu mieleeni siinä vaiheessa ku sovelsin. :D
Vehnäjauhojen tilalle olisi laittanut mantelijauhoa, mutta en jaksanut alkaa etsimään niitä. (päästä mies keittiöön, ni varmaan et löyvä mitään)
Lapset koemaistoivat ja jäivät henkiin. Uskalsin siis itsekin maistaa tuotosta seuraavana päivänä. Tätähän voisi tehdä jopa toisenkin kerran.Tosin aika harvassa on ne kerrat, kun soveltaminen kannattaa. ;)

Heart fish

Löysin kirpputori reissulta (<-----toi on varmaan yhdyssana?!) Vietnamilaisen ruokakirjan. Ja koska tänään ei näkyisi miehiä talossa, olisi aika kokkailla. :)
Löysin kirjasta mielenkiintoisen Rapeat kalapyörykät ohjeen, jota halusin kokeilla, sillä olinhan juuri eilen ostanut kaupasta kaksi järjettömän kallista kuhafilettä (tyyliin 5,50 euroo tsipale).
Ah, mikä loistava tilaisuus päästää todellinen taito esille ja kokata kalliista kalasta gourmet ateria perheelle, joka varmasti arvostaisi sitä yhtä paljon kuin viime viikkoista pitseria annosta.

Valitettavasti jääkaapista ei löytynyt bataattia eikä tilliä, ja koska olin jo aloittanut homman tekemisen, niin jouduin taas hiukan soveltamaan... Jälleen kerran ruumiinosani toimivat ennen aivoja, mikä on jokseenkin katastrofaalista, ainakin mitä tulee kokkaamisen suhteen.
Korvasin siis bataatin porkkanoilla ja perunoilla, joista perunatkin loppuivat tavallaan kesken.

Onni onnettomuudessa vanhemmat asuvat lähellä, joten apukin löytyi läheltä. Ystävällisesti soitin äidille ja pyysin tuomaan puuttuvat ainekset. :) Tosin myöhäistähän se oli, sillä olin jo sekoittanut kalan ja muussatut porkkana perunat.
Koska nämä kalapyörykät eivät menneet millään tavalla putkeen, (niistä mitään palloja tullut, eivät ryökäleet pysyneet edes kasassa) päätin valmistaa valmiista massasta uuniruokaa. Valitettavasti valkoinen (ja ainut) uunivuokamme oli edelleen käytössä ja likainen (mähän en muuten tiskaa. Paitsi sitten ko o pakko) päätin käyttää leivonnassa ollutta sydämenmuotoista teflonilla päällytettyä vuokaa. :D

Lopputulosta en valitettavasti vielä osaa kertoa, sillä kesken kokkailun, päätin istua koneelle ja kertoa teille ihanat ruoanystävät, miten hienon kalapullaohjeen olen löytänyt. Ja miksi jälleen kerran, ei kannata soveltaa, vaan tyytyä siihen hyväksihavaittuun alkuperäiseen ohjeeseen.

Tässä teille ohje (huom.alkuperäinen ohje, mitään lisäämättä tahi poistamatta)

4 annosta
200 g bataattia
250 g ruodotonta valkolihaista kalaa (juu, kuha ei sitten oo ruodotonta)
1 1/4 dl maitoa
2 tomaattia (tarkottaa muute varmaa ihan normikokoisia, ei mini)
2 rkl vastasilputtua tilliä
suolaa
pippuria
2 munaa
2 rkl vietnamilaista kalakastiketta
100 g jauhoja
5 dl öljyä paistamiseen
vihreitä salaatinlehtiä

Kypsennä bataatit ja survo ne. Keitä kala kattilassa maidon seassa, noin 10 min. kaada maito pois ja muussaa kala. Kalttaa tomaatit ja poista kanta. sekoitat bataatit, kala ja tomaatit+ tilli. vatkaa munat ja kalakastike. Muotoile massasta pyöryköitä ja kääntele niitä ensin jauhoissa ja sitten munaseoksessa. Kuumenna öljy kattilassa ja uppopaista kullanruskeiksi.

Sain aikaiseksi 4 palloa, jotka pysyivät kasassa vain vehnäjauhon ansiosta (todellakin juuri ja juuri).
Keittiö alkoi muistuttaa savusaunaa, haju oli kuin kalatehtaassa (joka on tulessa) ja hermot paloivat jo ekan palleron kohdalla, joten tuumasin, että pakkohan se kalamössö on jotenkin pelastaa, joten uunivuoka voisi tällä kertaa olla meidän sankarimme.
Laitoin uunin tulille, 200 asteeseen ja kalamässön siihen sydänvuokaan odottamaan. Seuraavaksi jännitys tiivistyy (ja toivottavasti myös se kalamössökin). Pelastaako sydänvuoka päiväni vai joudunko hyökkäämään kauppaan (ihanassa klo 16.00 ruuhkassa) ostamaan jotain ruoaksi haukuttua valmissafkaa, jotta perhe pysyy elossa?!

Vastauksen saatte seuraavassa kokkaustarinassa. ;)

Mikä ihmeen keitto

Tänään tuntui siltä, että halusin saada hyvää ruokaa. Tai siis ainakin yrittää tehdä sellaista. Muutaman päivän kun elää valmisruoalla, ni kummasti alkaa kokkaaminen taas houkuttaa. Edelliset kalkkufileräpellykset olivat sen verran hyviä, että uskaltaisin kokeilla niitä uudemmankin kerran. Tosin, kuten perinteisesti yleensä käy, niin edelliselläkään kertaa en muistanu mitään ohjeita/reseptiä kirjoittaa ylös. Ja koska meikäläisen muisti on kuin siivilä, niin eihän siellä mitkään reseptit pysy.

Kaivelin muistiani ja muistin muutamat tärkeät ainesosat. Loput voikin sitten soveltaa. :D Viime aikoina meikäläisen soveltaminen on ollut jokseenkin kultakaivos, joten uskalsin kokeilla jälleen jotain uutta. Ja ainahan sitä voi pitsan tilata, kun tilanne muuttuu kaaokseksi tai kun ruoka muistuttaa kivihiiltä ulkomuodoltaan ja pelkkä haju riittää tyrmäämään koko perheen.

Keitot ovat nopeita (ja ihan nentti-ihmisille tosi peruskauraa) valmistaa. Ja lisäksi niistä riittää syömistä moneksi päiväksi, kun vain löytyy tarpeeksi isoja kattiloita. (niin no, riippuu varmaan ihan monta ihmistä pöytään on tulossa).

Tässäpä respa:

½ kg kalkkufilee (oisin halunnu ankkaa, mut mistä hitosta sellasta saa tähän hätään?)
½-1 kpl jättisipulia (sipuli kuin sipuli, nyt vaan sattu oleen aika isoja)
2 ps pakastejuureksia/keittovihanneksia
1 suippopaprika (varmaan ihan sama millanen ja minkä värinen paprika)
2 rkl soijakastiketta (tiiätte varmaan, et tääkin on ihan hatusta vedetty määrä)
karkeaa merisuolaa (en jaksanu alkaa murskaamaan ruususuolaa, enkä viittiny heittää nyrkin kokoista palaa keittoon)
½-1 dl lanttua (leikkasin sellaisiksi söpön pieniksi kuutioiksi)
Kurkumaa
Currya

(meinas sorge unohtuu) PERUNAA 5-10 kpl

Olisin käyttänyt basillikaa mutta pakkanen oli tehnyt tehtävänsä kasvihuoneessa.
Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Ota toinen pannu ja lataa siihen kalkkunapalat, ruskista mutta älä polta. Lataa isoon kattilaan paljon vettä ja sopiva määrä merisuolaa (loistojuttu, jos sulla on sellainen murskaava vekotin) Tai jos sulla on palvelijoita, ni laita ne hoitelemaan se julmetun iso mötikkä sitä ruususuolaa pienemmäks murskeeks. Kattilaan viskataan ekaksi lantut, perään perunat!!! Ei hitto, arvasinhan mä et jotain olennaista puuttuu. Joo, eli peruna. tai siis pilkotut ja kuoritut perunat, ne pussivihulaiset ja oikeastaan kaikki muukin. Pääasia, että ne lantut ehtii hiukkasen pehmetä (niinku mun pää), enneko lykitään muita sekaan.
Keitto on valmista, kun perunat ovat pehmeitä.

Täytyy sanoa, että keitosta tuli kerrassaan hyvää ja sopivaa. Maistui myös lapsille. (voi johtua myös siitä, että niillä oli oikeesti nälkä ja kaikkihan sen tietää, et nälässä sitä syö vaik pienii kivii).
Valkosipulin ystävät voisivat laittaa kynsiä joukkoon (ei siis omia, vaan valkosipulin kynsiä) lisämakua tuomaan.

Nyt on niin ähky ja väsy olo, et taijan lyllertää petiin, kun vielä jalat kantaa ja simmut pysyy auki.
Pysykäähän tutkalla ja muistakaan, että jokaisesta meistä voi tulla loistava kokki, kuhan vaan keittiö ei pala! ;)

kalkkunaa lautaselle

Tuli sitten ostettua kalkkunaa vaihteeksi. Ihan vain siksi, että sattui oleen -30 %.
Mielessä näkyi kaunis visio onnistuneesta ruoka-annoksesta, josta sataisi kiitosta myös lapsilta. Meillä syötäisiin tänään siis friteerattuja kalkkunapalleroita. Harmikseni en muistanu ohjetta, sillä edellisellä kerralla, kun näitä tuli tehtyä (kanasta siis), niistä tuli sangen hyviä. Viisas ihminen olisi varmaan kirjoittanu hyvän respan ylös muttako minen oo nentti, eikä addilta voi vaatia nenttimäistä toimintaa. :)
Päädyin jälleen kerran soveltamaan. Ja niinhän siinä aina käy, ettei flaksi voi koskettaa joka kerta. Mut nou hätä, mikään ei palanut. Ei edes hermot vaikka tilanne kävi muutaman kerran varsin kuumana.

Respaa kehiin siis, tässä teille;

-Kalkkunaa paloina (edelleenkään ei oo niin väliä mitä lihaa se loppujen lopuksi on) määrä ? (tarpeeksi)
jauhomömmöseos, johon lihanpalat laitetaan uimaan;
-2 kpl kananmunia (suosittelen luomua mut meillä käytetään Ninan munia)
-0,5 dl perunajauhoa (maissijauho sopis paremmin, mut tiiät varmaan ettei meil oo sellasta)
-1½ dl vehnäjauhoa
-2 tl leivinjauhetta
-1-2 tl paprikajauhetta
-1 tl currya
-1 tl garam masala mausteseosta
-1 tl yrttisuolaa (en jaksanu alkaa musertaa ruususuolaa palasiksi ja jauhoksi)
-1,5 dl vichya

Tästä annoksesta tuli ihan liian iso satsi meidän kalkkunapaloille. Varmasti puolet pienempi annos olisi riittänyt. Noooh, tekevälle sattuu ja mun kohdalla sattuu ja tapahtuu aina. :)
Keittiöstä kandee sit heivata ulos kaikki häiriötekijät ---------> lapset ja erityisesti miehet (ja mun kohdalla nro 1. eli isä,jonka suu suoltaa ohjeita automaattisesti,ihan sama mitä hälle sanoo)

Käytin paistamiseen oliivioljyä, kun muutakaan ei nyt sattumoisin ollut käsillä. Manteli- ja muut erikoisöljyt säilyvät avattuna heikosti, joten näitä öljyjä meillä vierailee harvoin. Niillä kyllä saa todella upean (ei-sivumaun) maun ruokaan mutta niiden hankkiminen esim.pikku tavis kaupoista on sangen haasteellista (ei siis sovi heikkohermoisille).
Eli käytin siis oliiviöljyä, tais melkein upota koko pullon (kunnes tajusin, ettei meillä ole muuta öljyä,tarvii siis säästää) lisäsin oliiviöljyyn soijakastiketta, sellanen kiva loraus (kyl sä tiiät) ja lopuksi paras päähänpisto pitkään aikaan, eli tahinipurkista nestettä. Ristus, että se tuoksui hyvälle!!

Puuhellaan lisää pökköä pesään ja infrapunalämpömittarilla tsekkasin öljyn lämpöjä. (joo, välillä on ihan hyvä hifistellä ja näyttää niille miehille, et kyl naisetki osaa tekniikkaa käyttää)
Sitten lusikalla pudottelin niit kalkkunapaloja, mitkä lillu siinä kastikkeessa, sinne öljyyn.
Öljyn pitää olla tarpeeksi kuumaa, muttei niin kuumaa et liekit lentää. ;)
Kalkkunanpalaset ovat valmiit, kun ne eivät ole täysin mustia eivätkä täysin valkoisia vaan juuri siltä väliltä. Eli sellaisia täydellisen kullanruskeita. Ja rapeita!!

Ihan pieni vinkki, jos ny satut käyttään vaik sellasii muovisii isojen pinsettien näköistä vehjettä, ni älä ainakaan pese ja kastele sitä vedes siin välis. Voin kertoo, ettei vesi ja kuuma öljy sovi yhteen. :D

Ja koska demokratia voitti tällä kertaa, lisukkeeksi tehtiin tikkuranskiksii uunissa, perus hevii pöytään ja mammalle tietty makeeta chilikastiketta. (sopii ruokaan ko ruokaan, paitsi ettei kyllä sovi)

Vaikka pallerot eivät oolleet yhtä rapsakoita ja herkullisia kuin edellisellä kerralla, niin tyytyväinen ole tahini-päähänpistooni. Tästähän alkaa pikkuhiljaa tulla tapa. Onnistuista sovelluksista nimittäin.

Bon... jotain. Meitsi painuu ny omenasidukan kanssa töllöttimen ääreen ja yrittää toipua ähkystä.

kanaa hapanimeläkastikkeella

Mä tyksin kanasta ja broikusta. (eikös ne kuitenkin oo loppupeleissä ihan samaa eläintä?) Perinteisesti meillä lillutellaan kanat currykastikkeessa, muuta kun en oikein osaa valmistaa. :)
Tänään halusin kokeilla thai-tyylistä kana hapanimeläkastiketta. Aikani surffasin nettisivuilla, kävin omat ruokakirjat läpi ja päädyin sitten soveltamaan muutamaa erilaista ohjetta. Soveltaminen on yleensä enemmän kuin riskialtista (mun tapauksessa) mutta nähtävästi kokemus ei opeta tätä neitiä edes käytännössä. Onneksi en kangistu vanhoihin tapoihin tai resepteihin, sillä muutenhan saattaisi moni makuelämys jäädä täysin väliin...
Mitä siitä sitten valmistui?! Seuraavaksi ohje, jota on helppo muuttaa, jos vaikka sattuisi käymään niin, ettei kaapista löydy kaivattua tavaraa....

1 paketti kanaa/broileria (nyt en millään muista oliko se jotakin filettä ja kuinka paljon)
1½ dl omista omenoista lingottua tuoremehua (ananasmehu oli alkuperäses ohjees)
1 rkl  karkeaa vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa oli maissijauhoa, mutta eipä näkyny tätä meidän kaapissa....)
2 rkl soijakastiketta (saattoi muuten lörähtää vähän enemmän, ei se oo niin nuukaa)
2-3 rkl ketsuppia (ohjeessa muute luki et 3 rkl mut musta vähän tuntuu, et laitoin vaan 2 rkl)
1 rkl balsamicoa (no joo, piti olla valkoviinietikkaa, mut arvatkaas vaan löytyy sellasta meijän ruokakaapista... NO EI.enkä mä nyt oo ihan varma olisi se ees balsamicoa, mitä laitoin...)
1 rkl juoksevaa hunajaa (tätä meiltä onneksi löytyy aina)

Lisukkeet, joita ei siis perinteisissä ohjeissa ollut:
1 suippo paprika suikaloituna (värillä ei väliä, myö ei olla rasisteja)
kesäkurpitsaa suikaleina. Määrää on nyt vähän vaikee arvioida ku vedin ihan randomilla. Sanotaan vaikka, et 10 cm pätkä?!
ja lopuksi illan päähänpisto, eli kyssäkaalia suikaloituna (ihan pieni vinkki, jos aattelit tätä käyttää, et kandee keittää sitä erillisessä kattilas hetki, et pehmiää ennenko lisää tohon lopulliseen soppaan.) Äläkä ny kysele mitään määriä, emmä kattonu. Ihan fiiliksellä vaan vedin. Voi olla ihan fiksua jättää laittamatta ollenkaan. ;)

Ai niin. Ristus ko aina unhoittuu joku. Pilkoinha mä kaks valkosipulin kynttä ja ruskistin ne pannulla kananpalojen kera. Ja muistakaahan, että käytätte ruuanlaitossa aina oliiviöljyä. Rypsiöljyt(=moottoriöljyt) on sit makuhuonekamaa. Tai siis voihan sitä käyttää myös vaikka muiden koneiden rasvaamiseen. ;)

Teko-ohjeet;

Läväytä kanat ja valkosipulit pannulle, ruskista mutta älä polta kanaa mustaksi ja kuivaksi.
Ota kattila ja mittaa tarvittavat nestepitoiset ainekset siihen, eli siis kaikki muut paitsi juurekset (jos niitä aattelit käyttää) ja vihannekset. Sen ruokalusikallisen jauhookin saat viskata kattilaan.
Kuumenna "kastike" parisen minuuttia, lykkää kanat ja muut tilpehöörit perään. Jos näyttää siltä, että kastike on liian tönkköä tai liian omalaatuisen makuista, lisää vettä tarpeen mukaan.
Anna koko mössön hautua liedellä (jos omaa puulieden niin oot brooo) about 10 minsaa. Ihan lopuksi päätin vielä höystää ja antaa maulle potkua valmis makea chilikastikkeesta.

Viimoset vinkit:
-maista soossia enneko tarjoot muille (erityisesti lapsille ja vanhuksille)
-jos et tykkää tulisestä ni älä ainakaan lisää tota chilikastiketta
-jos siitä tuli mielestäsi pahaa, ni kandee pysyä perinteisessä ohjeessa eikä soveltaa ;) (tämänhän me olemme oppineet jo kauan sitten, kuitenkaan ikinä sitä noudattaen)

Bon apetit. Meitsi ei oo vielä maistellu tekelettä mut katotaan huomenna, päätyykö se suoraa kompostiin vai voisiko kenties hyödyntää ihmiskompostia, eli isää jos se ei omia makunystyröitä hivele. :D

Jauhelihakastike extempore

Miäs toi kaupasta kotiin broikkujauhelihaa. -30 % tottakai, eli parasta ennen tänään.
Alkoi pieni neuvottelu (eli miäs ehdotti ja mä tyrmäsin) mitä valmistaisimme jauhelihasta.
Päätin tehdä jonkin sortin kastiketta. Tai ainakin paistaa, ennen kuin se jauheliha kävelee itse ulos kaapista. Tai alkaa kasvaa karvaa, kuten viimeksi uuniin unhoitetut valmis veneperunat. :D

Tässäpä ohje tuoreesta muistista.

400 g jauhelihaa (loppupeleissä varmaan ihan sama, mitä lihaa, kohan on jauhettu)
2 tl paprikajauhetta
2 tl sipulijauhetta
2 tl curryjauhetta
3 tl herbamare yrttisuolasekoitusta (A.Vogelin valmiste)
1 nuppu ja 2 isoa lehteä tuoretta basillikaa kasvihuoneesta
2 dl purkki paseerattu tomaattikastiketta (ihan mikä tahansa tomaattikastike soveltuu, vaikka ketsuppi)

Tulikohan jotain muuta? Nuo teelusikka määrät on sitten tuulesta temmattu. Mä mitään mittaa. Tunteella ne laitetaan, eli laita siis mielummin liian vähän ko liian paljo. Tiiät mitä tapahtuu, jos laitat liikaa. Ja jos et tiiä ni kokeilemallaha se selvijää. ;)

Ai niin, kurkuma meinas unohtuu. Eli kurkumaa tosi tosi paljon. Tai vähän, jos et tykkää, ei se oikeestaan sielä maistu miltään mut voimistaa kivasti keltasta väriä. Vai olikohan se kurkumaa?!? Oli se, joo.

Laita jauheliha pannulle ja ruskista melki kypsäksi. Mä laitoin tässä vaiheessa mausteet ja sitten vasta kastikkeen. Vois olla paree laittaa just toisinpäin. Kokeile sä kumpi on parempi. Ihan viimeiseksi sekaan laitetaan tuore käsin riivitty/revitty basillika, anna hautua vielä hetki joko ykkösellä tai sammuta liesi (aika fiksu ratkasu näin addille...) ja siirry tietokoneelle jumittaan tai surffaan.

Lisukkeeksi voi laittaa oikeestaan mitä vain. Paitsi ehkä kalaa. Koska meillä tämä onnistunut tuotos syödään vasta huomenna, se siirtyy jääkaappiin ja meillä on aikaa pohtia mitä muuta syömme tämän hienosti onnistuneen kastikkeen kanssa.

istukkapihvit

Päätin valmistaa perheelle kasvispihvejä. Ne kun ovat niin helppoja tehdä, omasta maasta saa raaka-ainekset, jotka taatusti ovat "luomua".
Sana helppo saa täysin uudenlaisen merkityksen ADHD- naisen keittiössä. Helppo ja nopea, eli paistinpannulta suoraan kompostiin. Täytyy myöntää, soon mahrottoman heleppoo.

No mutta jos vähän kaivelisi muistia, niin tässäpä olisi epätarkka ohje niille, joilla kokkaaminen virtaa veressä ja kaikki sujuu kuin strömssössä!!

Raasta juurekset.

n.2-3 dl porkkanaa (en muute tasan laskenu paljonko raastoin, porkkanaa ny sattu oleen eniten...)
0,5 dl perunaa tai 1-2 perunaa
1 pieni lanttu (saattoi olla puolikaskin, en muista tarkkaan...)
3 cm palsternakkaa (vaikea sanoa, kun oli jo pilkkonut sen 1 cm x1 cm paloiksi, enneko hoksasin,et    aijon raastaa sitä)
1 keskikokoinen punajuuri
basillikaa (käytin tuoretta)
oreganoa (kuivattua)
yrttisuolaa
soijakastiketta
paprikajauhetta
2 kananmunaa
korppujauhoja

sekoita koko helahoito keskenänsä, saapi lisäillä muita yrttejä, jos siltä tuntuu. Anna turvota hetken vaikka jääkaapissa. (ihan sama missä, kuhan kersat ei pääse siihe käsiksi). Tee mössöstä ekaksi palloja ja littaa ne pannulla pihvin muotoiseksi. Pannu kuumaksi, paistele voissa/oliiviöljyssä 5 min per puoli. Sen jälkeen pitäs olla valmiita.

Mitä ei kannata tehdä:
-laita pannu kuumaksi ja pihvit pannulle. Istu ja surffaa netissä.
-laita pannu kuumaksi ja pihvit pannulle. Istu ja jumita feisbookissa.
-laita pannu kuumaksi ja pihvit pannulle. Ala tiskata ja unohda pihvit.

Voin kertoa, että jos puolisonne toteaa pihvit nähtyään; "nehän näyttävät ihan pieniltä istukoilta", on jotain mennyt pahasti pieleen. Tai sitten teillä asuu hyvin urbaani kulinaristi, jonka mielentila olisi syytä tutkia ja pian!

Ah, tämänkin katastrofin teille tarjosi ADHD-nainen keittiössä!