Halusin vaihteeksi keittomaista ruokaa ainaisen pannulla paistamisen sijaan. Mielessäni leijaili ajatus thai-tyyppisestä kanakeitosta mutta sitten muistin, että meillä on lapsia. Lapsia, jotka eivät tykkää vahvasti maustetusta ruoasta, joten piti kehitellä ihan tavis kanakeittorespa. Ja jälleen kerran google petti minut ja jouduin surffaamaan useilla sivuilla, soveltaessani meille kanakeittoa.
Nooooh..... Kyllähän sitä keittoa nyt syö mialummin ko turpaansa ottaa mutta sanottakoon, että on sitä parempaaki saatu. :D
Tällänen siittä sitte tuli:
Broilerin rintafilee 450 g (saatto siin olla 400 g)
riisiä (oman maun mukaan) 1 dl
Minimaissia suolaliemessä 1 tölkki
Kesäkurpitsaa 10 cm siivu (en muute mitannu, taaskaan)
pieni pussi maissi-herne-paprikaa
pieni palsternakka (arvakkaas oliko vaikee muistaa tän juureksen nimee!!!!Tuijottelin sitä tuola jääkaapis ja yritin muistella mikä simpura se o)
porkkana 1 kpl
yksi pieni pyöreä valkosipuli (meil o hassui valkosipuleit, ku niis ei oo kynsii!!)
currya 3 tl (saatto olla, et meni enempi, ko purkista vaan tuikkasin menemään...)
sipulijauhetta (ihan näppistuntumalla mentiin)
Herbamare yrttisuolasekoitus sellanen ruokalusikallinen
loraus soijakastiketta
2 tl basillikaa
2 tl oreganoa
viipaloi/kuutioi broikkufileet, siivuta minimaissit. Kesäkurpitsaa ei kandee silvota kovin piäneks,männöö ihan muussiks muute. Porkkanat pilko sellasiks söpöis tikuiks ja palsternakkaki sellaseks ohueks. Valkosipulin vedin 4 osaan ja nakkasin kattilaan, riisien jo kiehuessa. Riisit sais kuulemma kiehuu sellaset 10 minsaa. Ku riisit alkaa olla pehmeitä, viskaa kanat kyytiin ja perään mausteet (oregano ja basillika kyl kandee laittaa vasta ihan vimoseks) Porkkanat ja palsternakka kandee laittaa ajoissa sinne kattilaan, et ehtiivät pehmetä tarpeeks (kurjaahan se o, jos keitos on jo valmiina omat hammastikut). Pakastepussitavarat voipi viskoo kyytiin jotakuinki kanojen jälkeen.
Keittele soppaa sellaset 20-30 minsaa hiljasella tulella.
Lapsillehan tää ei sit kelvannu. Löyty vaik mimmosta selitystä, miks ei kelepaa. Noh, saapahan sitä itte sitten syyvä loppuviikon sitä yhtä ja samaa, ko tuli keiteltyä koko kattilallinen!
Ja mikä parasta, mikään ei palanu, eikä kellään mennynnä hermot! Josko sitte seuraavalla kerralla olis maku kohillaan. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti