Hullu kakku

Jälleen kerran yksi sellainen päivä, jolloin mieleni tekee leipoa. Suklaata. Paljon paljon suklaata. Olen kuitenkin varsin huono, mitä tulee leipomiseen. (niinku varmaan ootte jo huomannu kokkaamisen osalta). Selailin netistä eri ohjeita ja funtsailin miten saisin yhdistettyä pakastimessa olevat marjat ja suklaan yhteen. Jostain syystä päädyin tiikerikakku sivulle ja yllätys, yllätys, sain hyvän idean. Jep, sovelsin. Vaikka kakun ulkoinen olemus muistutti taloa, joka on kokenut maanjäristyksen, maku sen sijaan oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Siis ihan joo, positiivisessa mielessä. :D
Tässäpä teille ohje, onnea soveltamiseen, sillä tällä(kään)kertaa en hirveämmin aineita mittaillu. :p

150 g voita (en tiä paljonko käytin, ko joku oli leikannu voita epämääräiseksi paloiksi)
3 munaa (alk.ohjees luki 4 munaa mut meillä oli munat kortilla)
1½ dl sokeria (alkuperäsessä ohjees oli desi enemmän.Vähemmän on enemmän, vai miten se ny meni?!!)
2 tl leivinjauhetta
1½ dl punasta maitoa (oisin käyttänyt kermaa, jos ois ollu kaapissa)
2 tl vaniljasokeria
1 dl kookosjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
melkein koko paketti Maraboun tummaa suklaata
2-3 dl mustikoita (ihan tuulesta temmattu määrä, mä kaadoin ihan vaan pussista suoraan taikinaan)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja suklaa kattilassa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita sulanut suklaavoi munaseokseen ja lisää hiljalleen sekoitetut kuiva-aineet. Kun koko mössö on sekoitettu pudottele jäiset mustikat taikinan sekaan ja möyhennä vielä puuhaarukalla. Tumppaa valmis taikina vuokaan ja uuniin. 200 astetta ja abouttiarallaa 40 minsaa. (vinkki, suosittelen käyttämään munakelloa tai muuta hälytintä. Palohälytin on äärimmäisen huono)

Kakkua ei kandee kumota heti uunista ulos tullessaan (niinku mä nyt yleensä teen), koska se sattuu oleen aika vetelä (niinku moni mies baari-illan jälkeen). Mä siirsin sen viileääseen ulkoeteiseen.
Maku on aika erikoinen. Hyvällä tavalla siis. Joku megakokki varmaan kehottaisi lisäämään perunajauhoa tai muuta,jotta kakku pysyisi kauniisti muodossaan mut eipä tullu mieleeni siinä vaiheessa ku sovelsin. :D
Vehnäjauhojen tilalle olisi laittanut mantelijauhoa, mutta en jaksanut alkaa etsimään niitä. (päästä mies keittiöön, ni varmaan et löyvä mitään)
Lapset koemaistoivat ja jäivät henkiin. Uskalsin siis itsekin maistaa tuotosta seuraavana päivänä. Tätähän voisi tehdä jopa toisenkin kerran.Tosin aika harvassa on ne kerrat, kun soveltaminen kannattaa. ;)