Tänään tuntui siltä, että halusin saada hyvää ruokaa. Tai siis ainakin yrittää tehdä sellaista. Muutaman päivän kun elää valmisruoalla, ni kummasti alkaa kokkaaminen taas houkuttaa. Edelliset kalkkufileräpellykset olivat sen verran hyviä, että uskaltaisin kokeilla niitä uudemmankin kerran. Tosin, kuten perinteisesti yleensä käy, niin edelliselläkään kertaa en muistanu mitään ohjeita/reseptiä kirjoittaa ylös. Ja koska meikäläisen muisti on kuin siivilä, niin eihän siellä mitkään reseptit pysy.
Kaivelin muistiani ja muistin muutamat tärkeät ainesosat. Loput voikin sitten soveltaa. :D Viime aikoina meikäläisen soveltaminen on ollut jokseenkin kultakaivos, joten uskalsin kokeilla jälleen jotain uutta. Ja ainahan sitä voi pitsan tilata, kun tilanne muuttuu kaaokseksi tai kun ruoka muistuttaa kivihiiltä ulkomuodoltaan ja pelkkä haju riittää tyrmäämään koko perheen.
Keitot ovat nopeita (ja ihan nentti-ihmisille tosi peruskauraa) valmistaa. Ja lisäksi niistä riittää syömistä moneksi päiväksi, kun vain löytyy tarpeeksi isoja kattiloita. (niin no, riippuu varmaan ihan monta ihmistä pöytään on tulossa).
Tässäpä respa:
½ kg kalkkufilee (oisin halunnu ankkaa, mut mistä hitosta sellasta saa tähän hätään?)
½-1 kpl jättisipulia (sipuli kuin sipuli, nyt vaan sattu oleen aika isoja)
2 ps pakastejuureksia/keittovihanneksia
1 suippopaprika (varmaan ihan sama millanen ja minkä värinen paprika)
2 rkl soijakastiketta (tiiätte varmaan, et tääkin on ihan hatusta vedetty määrä)
karkeaa merisuolaa (en jaksanu alkaa murskaamaan ruususuolaa, enkä viittiny heittää nyrkin kokoista palaa keittoon)
½-1 dl lanttua (leikkasin sellaisiksi söpön pieniksi kuutioiksi)
Kurkumaa
Currya
(meinas sorge unohtuu) PERUNAA 5-10 kpl
Olisin käyttänyt basillikaa mutta pakkanen oli tehnyt tehtävänsä kasvihuoneessa.
Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Ota toinen pannu ja lataa siihen kalkkunapalat, ruskista mutta älä polta. Lataa isoon kattilaan paljon vettä ja sopiva määrä merisuolaa (loistojuttu, jos sulla on sellainen murskaava vekotin) Tai jos sulla on palvelijoita, ni laita ne hoitelemaan se julmetun iso mötikkä sitä ruususuolaa pienemmäks murskeeks. Kattilaan viskataan ekaksi lantut, perään perunat!!! Ei hitto, arvasinhan mä et jotain olennaista puuttuu. Joo, eli peruna. tai siis pilkotut ja kuoritut perunat, ne pussivihulaiset ja oikeastaan kaikki muukin. Pääasia, että ne lantut ehtii hiukkasen pehmetä (niinku mun pää), enneko lykitään muita sekaan.
Keitto on valmista, kun perunat ovat pehmeitä.
Täytyy sanoa, että keitosta tuli kerrassaan hyvää ja sopivaa. Maistui myös lapsille. (voi johtua myös siitä, että niillä oli oikeesti nälkä ja kaikkihan sen tietää, et nälässä sitä syö vaik pienii kivii).
Valkosipulin ystävät voisivat laittaa kynsiä joukkoon (ei siis omia, vaan valkosipulin kynsiä) lisämakua tuomaan.
Nyt on niin ähky ja väsy olo, et taijan lyllertää petiin, kun vielä jalat kantaa ja simmut pysyy auki.
Pysykäähän tutkalla ja muistakaan, että jokaisesta meistä voi tulla loistava kokki, kuhan vaan keittiö ei pala! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti