kalkkunaa lautaselle

Tuli sitten ostettua kalkkunaa vaihteeksi. Ihan vain siksi, että sattui oleen -30 %.
Mielessä näkyi kaunis visio onnistuneesta ruoka-annoksesta, josta sataisi kiitosta myös lapsilta. Meillä syötäisiin tänään siis friteerattuja kalkkunapalleroita. Harmikseni en muistanu ohjetta, sillä edellisellä kerralla, kun näitä tuli tehtyä (kanasta siis), niistä tuli sangen hyviä. Viisas ihminen olisi varmaan kirjoittanu hyvän respan ylös muttako minen oo nentti, eikä addilta voi vaatia nenttimäistä toimintaa. :)
Päädyin jälleen kerran soveltamaan. Ja niinhän siinä aina käy, ettei flaksi voi koskettaa joka kerta. Mut nou hätä, mikään ei palanut. Ei edes hermot vaikka tilanne kävi muutaman kerran varsin kuumana.

Respaa kehiin siis, tässä teille;

-Kalkkunaa paloina (edelleenkään ei oo niin väliä mitä lihaa se loppujen lopuksi on) määrä ? (tarpeeksi)
jauhomömmöseos, johon lihanpalat laitetaan uimaan;
-2 kpl kananmunia (suosittelen luomua mut meillä käytetään Ninan munia)
-0,5 dl perunajauhoa (maissijauho sopis paremmin, mut tiiät varmaan ettei meil oo sellasta)
-1½ dl vehnäjauhoa
-2 tl leivinjauhetta
-1-2 tl paprikajauhetta
-1 tl currya
-1 tl garam masala mausteseosta
-1 tl yrttisuolaa (en jaksanu alkaa musertaa ruususuolaa palasiksi ja jauhoksi)
-1,5 dl vichya

Tästä annoksesta tuli ihan liian iso satsi meidän kalkkunapaloille. Varmasti puolet pienempi annos olisi riittänyt. Noooh, tekevälle sattuu ja mun kohdalla sattuu ja tapahtuu aina. :)
Keittiöstä kandee sit heivata ulos kaikki häiriötekijät ---------> lapset ja erityisesti miehet (ja mun kohdalla nro 1. eli isä,jonka suu suoltaa ohjeita automaattisesti,ihan sama mitä hälle sanoo)

Käytin paistamiseen oliivioljyä, kun muutakaan ei nyt sattumoisin ollut käsillä. Manteli- ja muut erikoisöljyt säilyvät avattuna heikosti, joten näitä öljyjä meillä vierailee harvoin. Niillä kyllä saa todella upean (ei-sivumaun) maun ruokaan mutta niiden hankkiminen esim.pikku tavis kaupoista on sangen haasteellista (ei siis sovi heikkohermoisille).
Eli käytin siis oliiviöljyä, tais melkein upota koko pullon (kunnes tajusin, ettei meillä ole muuta öljyä,tarvii siis säästää) lisäsin oliiviöljyyn soijakastiketta, sellanen kiva loraus (kyl sä tiiät) ja lopuksi paras päähänpisto pitkään aikaan, eli tahinipurkista nestettä. Ristus, että se tuoksui hyvälle!!

Puuhellaan lisää pökköä pesään ja infrapunalämpömittarilla tsekkasin öljyn lämpöjä. (joo, välillä on ihan hyvä hifistellä ja näyttää niille miehille, et kyl naisetki osaa tekniikkaa käyttää)
Sitten lusikalla pudottelin niit kalkkunapaloja, mitkä lillu siinä kastikkeessa, sinne öljyyn.
Öljyn pitää olla tarpeeksi kuumaa, muttei niin kuumaa et liekit lentää. ;)
Kalkkunanpalaset ovat valmiit, kun ne eivät ole täysin mustia eivätkä täysin valkoisia vaan juuri siltä väliltä. Eli sellaisia täydellisen kullanruskeita. Ja rapeita!!

Ihan pieni vinkki, jos ny satut käyttään vaik sellasii muovisii isojen pinsettien näköistä vehjettä, ni älä ainakaan pese ja kastele sitä vedes siin välis. Voin kertoo, ettei vesi ja kuuma öljy sovi yhteen. :D

Ja koska demokratia voitti tällä kertaa, lisukkeeksi tehtiin tikkuranskiksii uunissa, perus hevii pöytään ja mammalle tietty makeeta chilikastiketta. (sopii ruokaan ko ruokaan, paitsi ettei kyllä sovi)

Vaikka pallerot eivät oolleet yhtä rapsakoita ja herkullisia kuin edellisellä kerralla, niin tyytyväinen ole tahini-päähänpistooni. Tästähän alkaa pikkuhiljaa tulla tapa. Onnistuista sovelluksista nimittäin.

Bon... jotain. Meitsi painuu ny omenasidukan kanssa töllöttimen ääreen ja yrittää toipua ähkystä.