Myrkylliset muffinsit

Ei. Eivät nämä oikeasti mitään myrkytettyjä ole. Vaikka meikäläisen tapauksessa niin voisi olla. :D
Nämä muffinsit ovat kahden eri reseptin sekoitus. Ja löytyyhän joukosta myös omia pieniä älynväläyksiäkin.

Kaikki alkoi siitä, että huomasin mascarponetuorejuuston lähestyvät parasta ennen-päiväystään. Piti äkkiä keksiä kohde, mihin tunkea tätä kallisarvoista ainetta. Hätäpäissäni päätin sekoittaa vispikerman ja mascarponejuuston keskenään ja tunkea koko komeuden takaisin jääkaappiin, kunnes keksisin mihin käyttäisin sekoituksen.

Päätin googlettaa perusmuffinssien ohjeita ja päädyin randomisti ensimmäisen ohjeen kohdalle.
Samalla tsekkasin Jamien sivut ja päädyin muutamaan mielenkiintoiseen ohjeeseen.
Tällä kertaa päätin antaa periksi ja hyväksyin, että tänään syötäisiin myrkkyä urakalla; sokeria (valkoista), vehnäjauhoja ja väriaineita.

Tässäpä teille muunneltu (mutta kerrankin onnistunut) ohje:

Muffinsit:

3 kananmunaa (luojan kiitos, ettei tarvinnut enempää sillä tähän menikin ne viimoset munaset)
1½ sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta (hahaa, kerrankin mittasin!!)
1 dl maitoa (kerma oli loppu)
50 g voita (hifistelin ja käytin tarkkaa vaakaa, joka siis punnitsee jopa yhden hiuksen)
no nyt tulee se paha kohta: Epämääräinen arvioitu määrä maapähkinävoita 2 rkl?!

Maapähkinä oli äkillinen aivopieru, jota halusin ehdottomasti tunkea näihin muffinseihin.

Päällyste:
250 g mascarponetuorejuustoa
2 dl vaahdotettua vispikermaa
3-4 rkl mansikkatomusokeria

Sulata voi kattilassa. Anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Mittaa erilliseen astiaan leivinjauhe ja vehnäjauhot. Kaada jauhot, maito ja sulatettu voi varovasti munasokeriseokseen.
Lopuksi maapähkinävoi (jos oot pähkinäallergikko, ni kandee jättää ne maapähkinävoit sikseen!)
Sekoita sopivaksi mössöksi ja kaaviloi taikinaa muffinssikuppeihin/vuokiin.
Nyt tuleekin se hauska kohta. Jos haluat 12 kpl muffinsseja, täytä kupit ihan piripintaan. Jos taas haluat 24 kpl, niin kauhase taikinaa kuppiin vain puolilleen.
Uuni päälle semmoset 200 astetta, riippuen uunista ja sen lämmityskyvystä, anna muffinsien olla uunissa 10-15 minuuttia.

Sitten otetaan se eilispäivänen päällyste ja valkataan sopiva väriaine. Lappaa värillinen mössö pursotuspussiin ja koristele jäähtyneet muffinsit mielesi mukaan.

Avokado-suklaakerma

Hypetän Jamieta. Ja rakastan. Olen ollut innostunut enemmän jälkiruoista. Ja jostain syystä olen addiktoitunut suklaaseen. Ja pahasti!
Ei varmaan yllätä ketään, että tämä(kin) jälkkäri on suklainen. Vaikka alkuperäinen ohje onkin hiukan erilainen (sovellus kunniaan!) on lopputulos mitä mahtavin. (ei muute äkkiseltään uskois....)
On se vaan jännä, kuinka sitä joutuukaan aina solveltamaan noita ohjeita. :D Lopputulos on aina yhtä jännittävää; voiko sitä syödä vai ei?!!

Jostain ihmeen syystä, kaapistamme löytyi kookoskermaa?! Mikälie aivopieru on iskenyt kauppareissulla. Mutta onneksi on iskenyt, muuten olis joutunu taas soveltamaan rankemman kautta. :D
Suklaa kuin suklaa, eikai sen niin väliä, onko siinä maitoa vai ei, kun kotoa ei löydy laktoosi- tai muitakaan maitovammasia. Valitettavasti avokadoja oli vain yksi, kun edellinen uhrattiin tosi pahanmakuiseen eksoottiseen smoothie-kokeiluun. (en muute tee niitä koskaan enää!)

Tämä on helppo valmistaa, onnistuu siis myös miehiltä! (tai niin ainakin luulis...)
Työaikaa uhrautuu sen vartin verran (tai enemmän, jos tarttee käyvä kaupassa kesken hommien).
Olkeepa hyvät, alkuperäinen ohje (ja sen muunnokset)

150 g maidotonta suklaata (eihän meil semmosii oo, ihan tavis suklaata käytin)
2 avokadoa (no ei ollu ku yks, joten se sai riittää tällä kertaa)
2 rkl kaakaojauhetta (sitä aitoa, ei mitään tehomukakaakaosokerimönjää!)
3 rkl vaahterasiirappia (no ei ollu, käytin 2 rkl hunajaa)
2 tl jotain vanilja papupastaa?! (sovelsin ja käytin 1 rkl vanilliinisokeria, kun aito vaniljakin oli hukassa!)
160 g kookoskermaa (voit kyllä huoletta kaataa sen 200 ml, ei tunnu missään!)

Olin kyllä hieman epäileväinen tämän tuotoksen makuihin. En tykkää yhtään kookoksesta, eikä avokadokaan kuulu suosikkeihini mutta en luovuttanut.
Aloita suklaan sulatuksella. Itse suosin kattilaa. Älä käytä mikroa, se tappaa ja pilaa kaiken hyvän.
Kuori avokadot (tai tässä tapauksessa avokado) ja soseuta ne sauva-tai jollain muulla sekoittimella.
Lisää avokadomuussiin kaakaojauhe,hunaja (vaahterasiirappi), vanilliinisokeri (se toinen vaihtoehto) ja kookoskerma. Muussaa taas koko mössö yhteen. Lisää lopuksi sulatettu ja jäähdytetty suklaa. Sekoittelepa taas. Tadaa, valmista on. Lopuksi laita 2-3 rkl valmista tavaraa hienoihin (tai ihan vaan taviskuppeihin) jälkiruokakuppeihin ja lisää päälle murskattua suklaarouhetta (tai pähkinärouhetta).
Jos et syö heti, niin jääkaappiin jemmaan.

Lopputuotos on suklainen ja täyttävä, joten ei kande kovin isoja satseja niihin kuppeihin tunkea.

Ja jotta pysyy balanssi tässäkin perheessä, pitää vähintään yhden vastustaa ja ilmoittaa, ettei tykkää ks.jälkiruoasta. :D

Tiramisu by Enna

Minulla oli hyvät kauhukuvat tiramisun teosta. Sitä,kun on huudeltu aina joka paikassa: SE ON NIIN VAIKEA TEHDÄ! Yllätyin positiivisesti, kuinka HELPPOA sen tekeminen oli. Se olikin sitten ihan eri asia, että sen valmistus oli todella aikaa ja hermoja vievää puuhaa. Alan ymmärtää, miksi tätä herkkua ei tehdä joka viikonloppu. :D
Meikäläisen tiramisu ei sitten valmistunut, niinkuin perinteiset. (no mutta yllätys!)
Matkalla tuli muutamia pulmia eteen mutta onneksi oli pelastavat vanhemmat taas lähellä. :)

Ensimmäinen pulma oli jälkikasvu. Kun keittiössä häärää yksi aikuinen add-vammainen sählä ja joukkoon lisätään yksi 5-vee -Minä haluan- tyyppi ja yksi 7-vee mutku mä haluun-tyyppi niin valmis sotku on taattu. Meillä ko tuo keittiö on pieni kuin selli, niin törmäyksiltä ei voi välttyä.
Paras tapa saada jälkikasvu pois jaloista on laittaa telkku auki tai aipädin käteen. Tosin sekään ei pidättele niitä ikuisesti, joten keittiökokin on oltava ripeä.

Ja kuten tavallista, tälläkin kertaa jouduin turvautumaan lennokkaaseen intuiitiooni, kun osa ohjeissa olevista raaka-aineista oli loppu, tai muuten vain kateissa.

Tässäpä teille ohje:

Pohja
110 g sokeri (joo, mittasin ihan kuulkaas tarkkuusvaa'alla, mut keittiövaaka sopii mainiosti)
4 kpl isoja munia (no ei ollu isoja, eikä varmaan ees keskikokosia, kuka hitto näitä oikein mittaa??!!!)
50 g suolatonta voita (no ei ollu enää, enkä jaksanu lähtee 15 km päähän hakee isolta kaupalta)
85 g vehnäjauhoja (Konneveden myllyltä saa loistavia jauhoja!!!)
30 g kaakaojauhoa (ei mitään o'boyta vaan kunnon raakaa ja sokeritonta tavaraa!)

Päällyskerros
100 g valkoista suklaata
2 rkl maitoa (mielellään suoraan tilamaitoa, tai ainakin vähintää rasvaisinta maitoa!)
250 g mascarponea
30 g sokeria
1 munanvalkuainen (arvatkaas kellä loppu munat kesken....)
30 ml makeaa valkkaria/chardonnayta
50 ml kahvia (tän unohdin siinä touhuillessani....)

Lisäksi tummaa suklaata ja kaakaojauhoa päälle koristeeksi.

Valmistus:
No fiksuintahan ois varmaan tarkistaa ihan ekaksi, että sulta oikeesti löytyy noi kaikki. Joo, meiltä löytyi munia, tasan sen 4 kpl. :D Siinä hätäpäissäni pohdin, mitä tehdä tälle tortulle; jätänkö munanvalkuaisen pois, menenkö kauppaan ja toivon, että lapset ovat kiltisti, eikä torttu pala uunissa, vai vaihtoehto C. kilautan porukoille ja pyydän kauniisti heitä tuomaan tarvittavan TÄRKEÄN munan. :D Jep, vaihtoehto C oli tämän hetkinen ratkaisu.
Tosin tulihan siihen valmistukseen pieni tauko. Mutta taukohan tekee vaan hyvää. :)
Nonni, alotetaan jo. Eli ekaksi mittaa vaa'alla nuo tarvittavat aineet. Uuni päälle, semmoset 180 astetta. (kandee muuten tarkistaa, ettei uunissa oo mitään. Niinku esim.viikon vanhoja uuniperunoita....)

Ota iso kulho mihin sekoitat sokerin ja munat. Sekoita niitä vauhdikkaasti sellaset 4-5 minsaa, kunnes saat aikaiseksi kauniin vaalean vaahdon. Sulata voi kattilassa. Anna hiukan jäähtyä. Kaada sitten voisula varovasti muna-sokeriseokseen ja lusikalla kääntele/vatkaa varovasti. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhot sekaan ja tee esim.sillä lusikalla kahdeksan muotoista rinkiä, kun sekoitat niitä sekaisin. Ei siis enää sitä sähkövatkainta!
Kaada taikina uuninpellille ja paista n. 10 minuuttia keskitasolla.
Ota ne sen jälkeen ulos ja anna jäähtyä.

Ota seuraavaksi käsittelyyn valkoinen suklaa ja pilko se. Lisää maito ja suklaa pienelle pannulle/kattilaan ja sulata. Annappa jäähtyä sitten.  Ota mascarpone jääkaapista (ja tarkista ettei se ole vanhaa!) ja sekoita se sokerin kanssa. Lisää lopuksi jäähtynyt suklaamaito joukkoon ja sekoita varovaisesti.  Lopuksi kaada joukkoon (unohtunut) kahvi ja alkoholi. (lasten tiramisun ollessa kyseessä ei ole lainkaan paha juttu jättää kahvi pois ja korvata alkoholi omenamehulla.)
Leikkaa jäähtynyt alusta sopivan kokoisiksi paloiksi ja lusikoi täytettä päälle. Voit tehdä tiramisusta ykden- tai kaksikerroksisen. Ihan päällimmäiseen laitetaan sitten siivilöiden kaakaojauhoa ja suklaamurusia/hiutaleita/isoja paljoa, ihan miten nyt tykkäät sen suklaan hioa/järsiä, it's up to you.

Jos et aijo syödä koko komeutta heti, niin törkkää se jääkaappiin.
Tadaa:

Joo, kuvasaastetta on jatkossa tiedossa, kiitos uuden NikonD5200-kamerani.

Kurpitsapiirakka

Epäonnistuneiden pullien (niitä ei erottanut sämpylöistä...) jälkeen, lupasin etten hetkeen leivo mitään. Noh mutta pakkohan sitä oli leipoa, kun äipältä oli saatu niin kaunis iso keltainen kurpitsa. Ja kaiken lisäksi mun kurpitsapiirakkani onnistui loistavasti. Niin,viime vuonna.... vaan eipä menny tänä vuonna yhtä loistokkaasti.
Sääntö numero yksi (ja niistä se tärkein) ulkoista häiriötekijät!!! Mies ja mukulat pihalle.
Vaan eipä auttanut tällä kertaa, vaikka pihalla olivatkin. Kokkaaminen ilman ADHD-lääkkeitä on kuin yrittäisi soutaa ilman airoja. Joo, mahdollista mutta pirun haastavaa. Ja koska meikäläisen kroppa hylkii nykypäivänä lähes kaikkia kemikaalisia mömmöjä, joudun elämään tämän kaaospääni kanssa ihan luomuna. (ja sen muute huomaa.....!!)
Piirakan valmistus alkoi hyvin lupaavasti. Punnitsin jopa tarkkuusvaa'alla kurpitsasoseen 4 gramman tarkkuudella (en jaksanu hifistellä). Luin alkuperäiset ohjeet moneen otteeseen ja luulin muistavani ne. No arvatkaapa mitä?! Juu en muistanu. Juuri, kun olin saanut tehtyä taikinasta taikinan muotoisen ja sain sen taputeltua kauniiksi pohjaksi vuo'an pohjalle, huomasin sellaisen pienen ärsyttävän seikan. Jumankekka, moon unohtanu sen saamarin munankeltuaisen siittä taikinasta!!! No eihä sitä enää saa sinne taikinaan tungettua, vaik kuinka toivois. Ei ristus, miten voi olla yhden piirakan ohjeiden noudattaminen niin vaikiaa?!!! Kysyn vaan.
Nooh, enhän minä siittä vielä masentunut ja lyöny hanskoja tiskeihi. Väliäkös yhellä munalla, on sitä ennenki pärjätty ilman munia (paitsi lapsenteossa :D )
Olin yllättynyt siitä, että meiltä löytyi jauhettua inkivääriä. Kenen lienee ollut moinen päähänpistos, joka sitä kaupasta on kotiin roudannu?! No mut onneksi oli.
Valitettavasti kuohukerma oli loppu ja vispikermaankin oli vain yksi purkki, joten päätin hiukan soveltaa ja käytin kermasta vain puolet, mitä reseptissä oli. Muussa tapauksessa olisin varmaan saanut vatkata tavismaitoa aamuun saakka, jotta olisin saanu kermavaahtoo. (joo, ja paras aika todeta, ettei ole kaikkia aineksia on juuri ennen kaupan sulkeutumista.....)

Ääh, mä lupaan olla leipomatta enää mitään ainakaan tässä kuussa.
Tässä teille (oikeesti) maukas ohje, jota ei voi olla pilaamatta. :D

3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
125 g voita
1 munankeltuainen!!!! (jota en sitten muistanu)

Täyte:
400 g kurpitsasosetta
2 munaa
2 dl sokeria
1 tl kanelia (kaapista löyty vuoden 1988 kanelia, tosi hyvää vuosikertaa.)
1 tl jauhettua inkivääriä (voi jättää pois, jos ei tyksi)
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoa
2 dl kuohukermaa

Näin valmistat:
Nypi jauhot, sokeri ja pehmeä voi ryynimäiseksi massaksi. Lisää se (unohtunut) munankeltuainen ja muotoile taikinasta pallo. Painele taikina pyöreään uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 24 cm.
Tunge jääkaappiin puoleks tuntii. Uuni päälle, about 200 astetta. Jos sul on kokonainen kurpitsa ni tee siittä pienii kuutioi (tai mitä tahansa muotoja, kuha o pienii) ja keitä niit 5-8 minsaa, kaada vesi poikkeen ja soseuta mössöksi.
Ota pyöreä kulho ja lurauta kurpitsasose sinne, perään munat yksitellen, mausteet, suola ja vehnäjauhot. Vatkaa sekasin (mut älä mee ite sekasin) ja lopuksi kaada kerma joukkoon. Pieni sekoitus vielä ja kaada lopuksi koko komeus sinne taikinapohjaan, jonka olet jo ottanut pois jääkaapista. Koko komeus uuniin 40-50 minuutiksi. Kakku ulos uunista, anna jäähtyä ja lopuksi voit koristella hennosti tomusokerilla ja vaahdotetulla kermalla.

No meikäläisen kakku oli uunissa sen puol tuntii, koska mies piti viiä keilaamaan enkä viittiny jättää kahta alamittasta terroristia leikkimään kokkia yksin kotiin. Pohja jäi siis mukavan raa'aksi. Toiset tykkää, toiset ei. Ja koska meitsi tyksii inkivääristä,varmistin sillä sen, ettei tämä komeus kelpaa mukeloille. Ja mies, kun sattuu olemaan niin ennakkoluuloinen, ettei edes suostu maistamaan, saan nauttia tästäkin erehdyksestä ihan ittekseni. Että bon apetit vaan kaikille, nautitaan syksyn antimista! :)

italialainen pannacotta

Tunsin itseni kovin itsevarmaksi onnistuiden vanukkaiden teon jälkeen ja innostuin kovasti tästä reseptistä. Ja kuvakin oli niin herkullisen näköinen (tämä respa bongattu Jamielta).
Noh, meillähän ei tietystikään ollut vaniljatankoa vaikka kuinka pengoin maustekaappia. Lohdukkeeksi löysin kuitenkin vanilliinisokeria. Close enough. :)
En halunnut myöskään tehdä vihreän teen makuista pannacottaa vaan himosin kasvimaalla kasvavia minttuja, minttuja siis hakemaan. Voin kuulkaas kertoa, ettei menny ihan niinku piti. :D
Douple cream on tod.näk.vaahdotettu kerma. Arvatkaas kuka muisti moisen valmistusvaiheessa?! No todellakaan en muistanu. Meikäläisen pannacotta pysyi kasassa pakastuksen voimalla...
Nooh.... kerrankos sitä tapahtuu. Tässäpä teille muunneltu resepti ihkusta herkusta;

1 dl maitoa (rasvaisinta mitä löytyy)
2 tl vanilliinisokeria
3,5 dl vaahdotettua kermaa (ei siis suoraan purkista, niinko mä)
1 ½ liivatelehteä
70 g tomusokeria
100 g tummaa suklaata
2 nippua minttua (revi lehdet ja murskaa niitä hellästi käsissä)

Teeppä näin:
Ota kattila (meitsi otti pannun, kun muita ei ollu puhtaana) ja lisää sinne maito ja "murskatut" mintut ja vanilliinisokeri. Lämmitä seosta n.10 minuttia, ei silleen, et maito palaa pohjaan. ;)
Laita liivatelehdet kylmään veteen n. 5 minuutiksi. Ota pannu liedeltä ja anna hetki jäähtyä. Purista liika vesi pois liivatelehdistä ja lisää ne maitoseokseen. (ai niin, poista ne mintut sieltä eka!!)
Sekoita tomusokeri vaahdotettuun kermaan ja sekoita yhteen vaahdotettu kerma ja pannussa jäähtyvä maitoseos. Kaada seos metallisiin kuppeihin (tai niihin himskatin cappucinokuppeihin, joita meillä ei edelleekään ole!) ja laita jäähtymään ainakin tunniksi jääkaapiin (tai mun tapauksessa pakastimeen, koska unohdin vaahdottaa kerman...).
Sulata suklaa vesihauteessa (jos suklaa on liian tahmeaa, voit lisätä sinne hieman vettä tai maitoa). Ota valmiit pannacotat jääkaapista, kumoa ne lautaselle ja lisää suklaata joko päälle tai viereen lautaselle. Tarjoile ja nauti. :)

No ei menny ihan ohjeen mukaan.... minttua tuli laitettua ehkä turhan anteliaalla kädellä ja mielestäni sokeriakin oli liikaa (imelää yök). Arvoisa raati (kakarat) arvosteli ehkä hiemankin kärkkäästi. (esikoiselle riitti pelkkä haistaminen-----> karmeaa moskaa. Kuopus veti naamariinsa 1½ kuppia, jonka jälkeen totesi, että oksettaa....) Itse sain maisteltua yhden kupillisen ja se riitti. Tästä makeasta ällötyksestä tuli kyllä kerrassaan huono olo (liikaa sokeria). Seuraavalla kerralla saamme kyllä huoletta tiputtaa tomusokerin pitoisuutta (sekä vähentää minttua). :D

paistettu suklaavanukas

Muistin Jamie Oliverin tehdessäni sinisimpukoita ja tutustuin tarkemmin hänen sivuihinsa. Kerrassaan loistavat sivut! Pieneksi ongelmaksi tosin muodostuu englanninkieli ja erityisesti kokkisanasto. (kuten arvata saattaa). Mutta eipä hätää, kyllä addi aina keinon keksii ja jos ei keksi niin sitten vaan sovelletaan. :D

Tällä kertaa etsin kuumeisesti jälkiruokaohjeita ja koska rakastan kaikkea missä on suklaata, valitsin perheelleni tälläisen jälkiruoan, niiden sinisimpukoiden kaveriksi. Yleensä ruokalajia, joita väännän ensi kertaa, tuppaavat menemään enemmän taikka vähemmän poskelleen, joten minulla ei mitenkään ollut kovin suuria odotuksia tältä(kään) jälkkäriltä mutta poikkeus vahvistaa säännön. Positiivisesti saimme yllättyä, sillä tämä ruokalaji oli taivaanlahja jo ekasta kokeilusta. Nopea ja helppo tehdä (usko tai älä) ja kerrassaan mahtavan suklainen maku, olematta kuitenkaan liian siirappinen.

Yllättääköhän se ketään, jos kerron, ettei suklaaherkkumme mennyt ihan ohjeiden mukaan...? Tässäpä teille tarina pienestä taivaallisesta makumatkasta;

En halunnut tehdä alkuperäisen ohjeen mukaan, sillä se oli mielestäni liian suuri määrä, joten puolitin ohjeen määrät. Noooh, jouduin hiukkasen pyöristelemään, sillä pariton luku harvoin menee tasan, kun sen jakaa puolella. Pannaas ekaksi alkuperäistä ohjetta kehiin;

455 g tumma suklaata
50 ml vahvaa kahvia
125 g suolaamatonta voita
6 munaa
200 g sokeria
100 g jauhettuja pähkinöitä
100 g vehnäjauhoja

Puolitin siis ohjeessa olevat määrät, tosin kahvin kohdalla unohdin sen. :D Käytin cashew pähkinöitä, kun muuta ei ollut saatavilla ja riisijauhon korvasin vehnäjauhoilla. Suolaamatonta voita löytyi (kiitos venäjä!)

Koska alkuperäinen ohje oli englanniksi, jouduin hieman huutelemaan FB:ssa apuja suomennoksen suhteen. Nämähän olisi kuulunut tehdä cappuccino kuppeihin  muttei meillä mitään sellaisia ole. Hyvä, että edes taviskuppeja löytyy epämääräinen määrä (ja useimmiten niistäkin puuttuu korvat). Korvasin siis ne paperimuffinivuuilla ja silikonivuolla.
Ohjeessa myös neuvottiin käyttämään pieniä jääpalamuotteja muttei niitäkään ollut saatavilla just ny. Käytin korvaana tuotteena sitten sellaisia silikoonisia suklaamuotteja ja ihan hyviä niistä tuli. :)

Aloitellaanpas valmistusohjeella;

sulata suklaa kahvissa. Tumppasin kuuman kahvin kuppiin ja pilkoin suklaat perään. Koska suklaa ei sulanut nanosekunnissa, turvauduin mikroon. Kaada sulanut sekoitus niihin jääpalamuotteihin (tai vastaaviin) ja tunge pakastimeen.
Sulata loput suklaat voin kanssa. Sekoita sokeri ja munanvalkuaiset vaahdoksi. Kaada keltuaiset jäähtyneeseen suklaavoihin, lisää jauhot (ja unohda muuten ne jauhetut pähkinät...) ja pähkinät. Sekoita varovasti. Kaada lopuksi munavaahto ja varovaisesti sekoita. Uuni 200 asteeseen. Laita taikinaa muffinivuoan pohjalle, ota pakastimesta jäätyneet suklaakahvit ja lisää ne taikinaan, lopuksi lisää taikinaa päälle niin, että jäätyneet suklaakahvipalat jäävät piiloon. Laita koko komeus uuniin n. 20 minuutiksi.
Kun paistetut vanukkaat ovat "kypsiä" ota ne uunista ulos ja anna jäähtyä hetken. Lisää niiden päälle sulatettua suklaata ja murskattuja pähkinöitä. Tarjoile lämpöisinä. (tai kylminä, niinkuin minä).

Valitettavasti unohdin kokonaan pähkinät sieltä taikinasta mutta ei se mitään. Makua se ei heikentänyt millään lailla. Ehkä jopa päinvastoin. :D Näistä saattaisi tulla jopa vieläkin parempia, jos ne tekisi kuin Jamie Oliver. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, sillä nämä kelpasivat niin lapsille, kuin puolisolle ja jopa suklaata inhoavalle ísälleni.

Helvetillinen punajuurilaatikko

Tässä reseptissä oli valmiina kaikki katastrofin ainekset mutta päätin siltä toteuttaa sen. Kyseessä on nimittäin Yhteishyvän ruoka-ohje. Jo alku alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. 500 g punajuuria. Noh.... jääkaapissa sattui olemaan vain 3 punajuurta, eli 395 g. Enkä millään jaksanut lähteä vanhempieni kasvimaalle tonkimaan lisää punajuuria. Ah ja voih, toinen harmaita hiuksia aiheuttava ainesosa, ohrasuurimo. Mistä hitosta voisin tietää kuinka niitä valmistetaan, kun ohraa olen korkeintaa nähnyt pellossa. Jösses sentään, kuka näitä reseptejä oikein keksii??!! Ohjeessa sanotaan, että kypsennä ohrasuurimot suolalla maustetussa vedessä. Voitte vain arvata, kuinka ärräpäät seikkailivat keittiössä, kun pohdin tuomiopäivän ohrien valmistusta. Vedin sitten ihan randomilla vettä ja suolaa ja laitoin ohrikset kiehumaan. Tiesittekö muuten, että nekin  voi polttaa tosi hienosti pohjaan?!!!

Tämä punajuurilaatikko vaatii aikaa,taitoa ja erityisesti niitä kokkielementtejä, mitä meikäläiselle ei tasan ole suotu, joten jännityksellä odotamme mitä tuolta uunista oikein tulee ja onko se ylipäätänsäkään syötävää...

Hienonna sipuli ja kuullosta se voissa. Jooh, no arvata saattaa, että eihän meillä tietystikään ollut normi sipuleita vaan punasipuleita. Ja aika houdini saat olla, että punainen sipuli muuttuu pannulla kauniin ruskeaksi. Eikä se sipulien pilkkominenkaan menny ihan ko strömmössä, nimittäin päätin kokeilla silppuamista tehosekoittimella. :D Sipulista tuli sellaiseta märkää, haisevaa ja silmiä kirvelevää mössöä, jonka sitten raa`asti tumppasin kuumalle pannulle ja käristi "ruskeaksi".

Eikä ne vaikeudet siihen lopu. Huomasin, että smetanaa oli vain yksi purkki, eli 120 g, kun ohjeessa lukee 2 dl. Noh, me korvaamme osan ylimääräisellä punaisella maidolla. Eikös ne kuitenkin molemmat tuotteet tuu lehmästä, joten nou hätä! :D (paitti että en oo koskaan nähny lehmää, joka lypsäis suoraan smetanaa....)

Sovellusta sovellusten perään. En ollut ihan varma kaapissa majailevan siirapin parasta ennen päivästä, joten päätin korvata siirapin agavesiirapilla. Siirappi kuin siirappi, eiks nii?!!

Pippurin ja meiramin skippasin suosiolla, sillä meiramia ei löytynyt tähän hätään ja pippurit ovat kokonaisia ja mies hajotti morttelin, joten katsoin parhaakseni tyytyä vain suolaa, joka sekin oli murennettava sormin.

Nyt tuo koko komeus on uunissa. (ja tietty uunista on valo palanut) Joten tässä teille ei-niin-muunneltu-ohje;

500 g punajuuria
2 ½ dl rikottuja ohrasuurimoita ( niitä piti keittää muuten 40 min)
1 L vettä (ihan hanasta pistin menemään sen kummempia mittaamatta)
1 tl suolaa
2 sipulia (ei lukenu, että minkä värisiä, pääasia, että ovat sipuleita)
2 dl smetanaa
1 dl maitoa
3 kananmunaa
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
3 tl meiramia
½ tl pippuria

pinnalle voita ja seesaminsiemeniä.

kypsennä ensin ohrikset, sen 40 min. raasta punajuuret (muuta ei sormia). hienonna sipuli ja kärvennä sitä pannulla. (ei mustaks, vaikka en oo kyl mikään rasisti!) Seuraavaksi sekoita ryynit, sipulit ja punajuuret keskenään isossa vuoassa. Ota erillinen kulho, johon nakkaat munat, maidon ja smetanan. Suosittelen sekoittamaan jollain vehkeellä, sillä lusikka ja tavis käsivatkain oli surkeita siihen hommaan! Vedä mausteet sekaan ja pinnalle voinokareita ja seesaminsiemeniä. Törkkäsen uuniin 175 asteeseen noin tunniksi. (säädä munakello tai laita puhelimeen hälytys!)
Istu alas ja katso ahdistuneena keittiötä, joka on väriltään enemmän tai vähemmän punainen, sillä punajuuren paloja on joka puolella ja ne ovat värjänneet kaiken, mihin koskevat.
Tunne sympatiaa miestä kohtaan, joka illalla saavuttuaan töistä näkee tiskivuoren ja muun sotkun. Poistu sen jälkeen hiljaa takavasemmalle ja tuumaa, että rokatessa roiskuu ja tälläsen sää oot valinnu. Live with that!!!

kesäkurpitsaveneet

En ole koskaan tykänny täytetyistä paprikoista, joten voitte arvata, kuinka paljon minulla oli ennakkoluuloja tätä herkkua kohtaan. :) En erityisemmin pidä myöskään kesäkurpitsasta se kun nyt sattuu menemään jokseenkin ällöttävään muotoon kypsyessään. Suutuntuma ei ole miellyttävä (ai miten niin kärsin aistiyliherkkyydestä?!!!)
Nämä yllätyskurpitsat ovat nimensä veroisia, sillä yliutooppinen mieheni (joka kieltäytyy yleensä maistamasta mitään uutta ja outoa) kehaise veneitä herkulliseksi, eikä nirsoillut lainkaan ruokapöydässä.
Luonnollisestikaan nämä eivät kelvanneet lapsille. :D (joku tasapainohan tässä pitää olla!)

Veneiden valmistus on helppoa ja yksinkertaista, mitä nyt välillä tulee mukaan muuttuvia tekijöitä, kun muutamat ainesosat ovat loppu ja tarttee taas soveltaa.

Tässä yksinkertainen ohje veneisiin. Käytä ainesosia makumieltymyksesi mukaan, jos nämä eivät miellytä.

1-2 kesäkurpitsaa (suosin isoa ja paksua.... jos tiedätte mitä tarkoitan ;) )
1-2 pekonisiivua
1-3 minitomaatteja
sopivasti aurajuustoa (eli paljon)
jauhelihaa kypsennettynä ja maustettuna
ripaus valkosipulisuolaa
juustoa

Ja valmistus;

1. halkaise mahtava kesäkurpitsa, poista sisus (jäätelöpallolusikka, vai mikä lie onkin on tehokas tähän tarkoitukseen)
2. ripottele veneen pohjalle valkosipulisuolaa, lisää pilkotut minitomaatit ja siivu pekonia.
3.lisää paistettu ja maustettu jauheliha ja lopuksi "peitä" koko komeus juustosiivuilla.
4. kurpitsat uuniin 200-astetta, noin vartti ja nauti.

Ja koska kyseessä on uuniruoka, suosittelen keittiössä hengaamista koko kypsennyksen ajan. Ai miksikö? No jos olet ADHD, niin salettiin palaa koko p*ska, jos erehdyt vaikka olohuoneeseen katsomaan jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Myös facebook kannattaa sulkea tai ainakin varmistaa, että kaverit huutelevat ja muistuttelevat sitten vartin jälkeen, että uunissa on ruokaa! ;)

Kesä on mennyt hujauksessa, eikä minun ole tarvinnut korvaani lotkauttaa ruoan suhteen. Mutta syksy saapuu ja henk.koht.kokkini on töissä ja minun tarvitsee jälleen löytää selkärankani (ja toimivat aivoni), jotta pysymme hengissä ruokailun suhteen. Haastetta siis luvassa ja on vissiin aika jälleen poistaa palohälyttimet keittiöstä. ;)

Lakkamuffinit

Mä tyksin kovasti gluteiinittomista ruuista. Erityisen paljon tykkään tehä muffineita. Ne harvoin epäonnistuu mutta useimmiten kyllä palavat. (tasapaino tässäkin hommassa....) :D
Tänään tein lakkamuffineita, ihan vaan siks, ettei kersoille kelvannut mun tekemä lakkakiisseli. Pakkohan se o johki survoo, ku ei viittis ruokaa heittää poiskaan. Toinen vaihtoehto ois ollu tehä siittä kiisselistä jäämehuja. Johan ois uponnut kersoihi ko vanhaan mummoon.
Nonni, piteimmittä puheitta, tässäpä teille tuulesta temmattua respaa.

2 munaa
½ dl sokeria (voit toki korvata millä tahansa makeutusaineella, jos siltä tuntuu)
2½ dl mantelijauhoo (en tyksi kookosjauhoista, yök)
2 tl leivinjauhetta (ei se oo nii nuukaa, jos meneeki vaik 3 tl)
vaniljasokeria tuurilla ja taidolla, eli sopivasti

Kiisseli:
jonkun verran vettä ja sekaan epämääräisen paljon lakkoja, kiehauta ja soseuta. Siivilöi, jos et tykkää sattumista. Lisää lakka"mehuun" 2-3 rkl perunajauhoja, keiton kiehuessa. Anna jäähtyä, makeuta tarvittaessa.

Vatkuloi munat ja sokru sekasi. Ai niin, meinas unhoittua, n. 50-100 g sulaa voita. Lisää jauhot, ja muut kuiva-aineet sinne munavaahtoon niin, että välillä ripottelet jauhoi ja sit perrään voisulaa. Jatka tätä, kunnes molemmat ainehet loppuu. :)
Lisää lopuksi kiisseli. Jestas, mistäs mää ny tiiän paljonko sitä sinne meni?! Sanotaanko, että tarpeeks. :D Jos ny ihan lonkalta vetäsen ni varmaan ainaskii 3 desii, ellei peräti enempi.

Sitte vaan uunia tulille, about 175-200 astetta ja uunin keskitasossa n. 15 minsaa. Muista, että kullanruskea ei ole sama kuin palaneen ruskea!

Anna jäähtyä ja tarjoile. Jos mukulat suostuupi sitä syömään, ni huoletta voit tarjota vaik naapurin tädille. ;)

Köyhän miähen kalakeitto

Katista järvessä on tuottanut tulosta. Made, Matikka, limanuljaska-kala ja ihan mikä tahansa, millä haluatkaan sitä hassua käärmeen ja nuijapään sekoitusta kutsua. :)
Eikä muute ollu mikään kymmensenttinen fisu, vaan ihan jättivonkale!
Mähän en ole mikään Jaime Oliver keittiössä, joten apua piti pyytää vanhukselta, eli Äidiltä.
Syy, miksi tämä on ns. köyhän miehen kalakeittoa, johtunee siittä, ettei tässä kalakeitossa ole juurikaan muuta ko kalaa ja perunaa. Vähän niinko pula-aikoina. :D

Itse, kun en kalakeittoa syä,  (enkä muute maista, tiiän jo etten tyksi) ni oletan, että hyvää tästä tuli. Äippäliini sitä maisteli ja kehui hyväksi, joten uskotaan vanhuksen sanaan.

Tässäpä teille reseptiä pöytään:

1 kalanen (tässä tappauksessa matikka) ja sen maksa
4-5 isoa perunaa (nää kandee kuoria, muuten voipi olla ikävästi kuoria hampaijen välis....)
1 sipuli
5-6 kokonaista pippuria (arvaappa vaan laskinko montako sinne keittoon tipahteli....öööö. Juu en)
2 rkl kalakastiketta Vietnam (en muute salettiin laskenu paljonko sinne lörähti)
voita ja maitoa maun mukaan (onkohan toi muute yhdyssana?!!)

Jos valintasi on made, niin nylje ja hoitele kala muutenkin niinko pitää (mähän en siis kalaan koske, ellei ole ihan äärimmäinen pakko) tai hommaa valmiit fileet.
Keittele kalaroippeita sellaset 10-15 minuuttia vedessä, nosta kalat poijes ja perkaa ne (äippä hoiteli sen pualen) ja jätä vesi (älä siis heitä pois, niinku oisin varmaan tehnykki, ellei ois kielletty).
Lisää pilkotut perunat, sipuli ja muut paitsi se kala ja sen maksa.
Kun perunat alkaa olla kypsiä (ei siis ole vielä hajonneet tuhanneiksi atomeiksi) niin lisää pilkottu maksa ja keitä vielä ainakii 10 minsaa. Lisää ihan lopuksi kalanroippehet ja mausta suolalla.

Sitten vaan lusikkaa kouraan ja ryystämään! :)

Täydellinen aurajuustokastike

Enpähän olisi uskonut tämän päivän koittavan; onnistunut kastike, joka ei ole palanut pohjaan ja näyttää jopa kastikkeelle!
Ja kaiken lisäksi tämä ohje oli täysin aivoista tempaistu. Ja ihan oma. Maustesovellukset ovat harvoin tuottaneet tulosta ja voisinpa oikeestaan sanoa, että 9/10 yrityksestä päätyy katastrofiin.... ja siihen kaupan valmisruokiin... :D

Miäs ol ostana kanaa, joista osan uhrasimme niihin rapeisiin palleroihin ja loput päätimme säästää.
No joo, nyt tulee tosi tiivistetty versio tästä kastikkeesta, sillä muuten palaa katkaravut ja leikkivät lapset yläkerrassa heittävät pleikkarinsa seinään, jos meikäläisen ahteri ei tästä koneelta kohta häviä. :D

Ostoslistaan seuraavaa:

250 g kanasuikaleita, joita myös broileriksi kutsutaan
2 dl kuohukermaa
voita nokare
2 rkl vehnäjauhoja
100 g aurajuustoa
mausteita; valkosipulia, kurkumaa, merisuolaa, soijakastiketta 1 rkl, juustokuminaa

Tee näin:
kattilaan voi, kuumenna (saa se kiehuakin) perään epäterveellinen valkoinen vehnäjauho, (en jaksanu ettiä kookosjauhoja) älä ruskista. Perään kuohukerma ja epämääräinen määrä punaista maitoa (kastike muistuttaa muuten sementtiä....) Muista vatkuloida kastiketta, jottei paakkuunnu, perää mausteet, kandee aloitella pienellä määrällä, kuten teelusikallisella, lopuksi aurajuusto ja viimeiset hehkutukset liedellä (jotta juusto sulaa ja antaa makua).

Luoja, että oli hyvää!!! Paitsi, että lapset ei tykkää. :D