Kurpitsapiirakka

Epäonnistuneiden pullien (niitä ei erottanut sämpylöistä...) jälkeen, lupasin etten hetkeen leivo mitään. Noh mutta pakkohan sitä oli leipoa, kun äipältä oli saatu niin kaunis iso keltainen kurpitsa. Ja kaiken lisäksi mun kurpitsapiirakkani onnistui loistavasti. Niin,viime vuonna.... vaan eipä menny tänä vuonna yhtä loistokkaasti.
Sääntö numero yksi (ja niistä se tärkein) ulkoista häiriötekijät!!! Mies ja mukulat pihalle.
Vaan eipä auttanut tällä kertaa, vaikka pihalla olivatkin. Kokkaaminen ilman ADHD-lääkkeitä on kuin yrittäisi soutaa ilman airoja. Joo, mahdollista mutta pirun haastavaa. Ja koska meikäläisen kroppa hylkii nykypäivänä lähes kaikkia kemikaalisia mömmöjä, joudun elämään tämän kaaospääni kanssa ihan luomuna. (ja sen muute huomaa.....!!)
Piirakan valmistus alkoi hyvin lupaavasti. Punnitsin jopa tarkkuusvaa'alla kurpitsasoseen 4 gramman tarkkuudella (en jaksanu hifistellä). Luin alkuperäiset ohjeet moneen otteeseen ja luulin muistavani ne. No arvatkaapa mitä?! Juu en muistanu. Juuri, kun olin saanut tehtyä taikinasta taikinan muotoisen ja sain sen taputeltua kauniiksi pohjaksi vuo'an pohjalle, huomasin sellaisen pienen ärsyttävän seikan. Jumankekka, moon unohtanu sen saamarin munankeltuaisen siittä taikinasta!!! No eihä sitä enää saa sinne taikinaan tungettua, vaik kuinka toivois. Ei ristus, miten voi olla yhden piirakan ohjeiden noudattaminen niin vaikiaa?!!! Kysyn vaan.
Nooh, enhän minä siittä vielä masentunut ja lyöny hanskoja tiskeihi. Väliäkös yhellä munalla, on sitä ennenki pärjätty ilman munia (paitsi lapsenteossa :D )
Olin yllättynyt siitä, että meiltä löytyi jauhettua inkivääriä. Kenen lienee ollut moinen päähänpistos, joka sitä kaupasta on kotiin roudannu?! No mut onneksi oli.
Valitettavasti kuohukerma oli loppu ja vispikermaankin oli vain yksi purkki, joten päätin hiukan soveltaa ja käytin kermasta vain puolet, mitä reseptissä oli. Muussa tapauksessa olisin varmaan saanut vatkata tavismaitoa aamuun saakka, jotta olisin saanu kermavaahtoo. (joo, ja paras aika todeta, ettei ole kaikkia aineksia on juuri ennen kaupan sulkeutumista.....)

Ääh, mä lupaan olla leipomatta enää mitään ainakaan tässä kuussa.
Tässä teille (oikeesti) maukas ohje, jota ei voi olla pilaamatta. :D

3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
125 g voita
1 munankeltuainen!!!! (jota en sitten muistanu)

Täyte:
400 g kurpitsasosetta
2 munaa
2 dl sokeria
1 tl kanelia (kaapista löyty vuoden 1988 kanelia, tosi hyvää vuosikertaa.)
1 tl jauhettua inkivääriä (voi jättää pois, jos ei tyksi)
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoa
2 dl kuohukermaa

Näin valmistat:
Nypi jauhot, sokeri ja pehmeä voi ryynimäiseksi massaksi. Lisää se (unohtunut) munankeltuainen ja muotoile taikinasta pallo. Painele taikina pyöreään uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 24 cm.
Tunge jääkaappiin puoleks tuntii. Uuni päälle, about 200 astetta. Jos sul on kokonainen kurpitsa ni tee siittä pienii kuutioi (tai mitä tahansa muotoja, kuha o pienii) ja keitä niit 5-8 minsaa, kaada vesi poikkeen ja soseuta mössöksi.
Ota pyöreä kulho ja lurauta kurpitsasose sinne, perään munat yksitellen, mausteet, suola ja vehnäjauhot. Vatkaa sekasin (mut älä mee ite sekasin) ja lopuksi kaada kerma joukkoon. Pieni sekoitus vielä ja kaada lopuksi koko komeus sinne taikinapohjaan, jonka olet jo ottanut pois jääkaapista. Koko komeus uuniin 40-50 minuutiksi. Kakku ulos uunista, anna jäähtyä ja lopuksi voit koristella hennosti tomusokerilla ja vaahdotetulla kermalla.

No meikäläisen kakku oli uunissa sen puol tuntii, koska mies piti viiä keilaamaan enkä viittiny jättää kahta alamittasta terroristia leikkimään kokkia yksin kotiin. Pohja jäi siis mukavan raa'aksi. Toiset tykkää, toiset ei. Ja koska meitsi tyksii inkivääristä,varmistin sillä sen, ettei tämä komeus kelpaa mukeloille. Ja mies, kun sattuu olemaan niin ennakkoluuloinen, ettei edes suostu maistamaan, saan nauttia tästäkin erehdyksestä ihan ittekseni. Että bon apetit vaan kaikille, nautitaan syksyn antimista! :)