kesäkurpitsaveneet

En ole koskaan tykänny täytetyistä paprikoista, joten voitte arvata, kuinka paljon minulla oli ennakkoluuloja tätä herkkua kohtaan. :) En erityisemmin pidä myöskään kesäkurpitsasta se kun nyt sattuu menemään jokseenkin ällöttävään muotoon kypsyessään. Suutuntuma ei ole miellyttävä (ai miten niin kärsin aistiyliherkkyydestä?!!!)
Nämä yllätyskurpitsat ovat nimensä veroisia, sillä yliutooppinen mieheni (joka kieltäytyy yleensä maistamasta mitään uutta ja outoa) kehaise veneitä herkulliseksi, eikä nirsoillut lainkaan ruokapöydässä.
Luonnollisestikaan nämä eivät kelvanneet lapsille. :D (joku tasapainohan tässä pitää olla!)

Veneiden valmistus on helppoa ja yksinkertaista, mitä nyt välillä tulee mukaan muuttuvia tekijöitä, kun muutamat ainesosat ovat loppu ja tarttee taas soveltaa.

Tässä yksinkertainen ohje veneisiin. Käytä ainesosia makumieltymyksesi mukaan, jos nämä eivät miellytä.

1-2 kesäkurpitsaa (suosin isoa ja paksua.... jos tiedätte mitä tarkoitan ;) )
1-2 pekonisiivua
1-3 minitomaatteja
sopivasti aurajuustoa (eli paljon)
jauhelihaa kypsennettynä ja maustettuna
ripaus valkosipulisuolaa
juustoa

Ja valmistus;

1. halkaise mahtava kesäkurpitsa, poista sisus (jäätelöpallolusikka, vai mikä lie onkin on tehokas tähän tarkoitukseen)
2. ripottele veneen pohjalle valkosipulisuolaa, lisää pilkotut minitomaatit ja siivu pekonia.
3.lisää paistettu ja maustettu jauheliha ja lopuksi "peitä" koko komeus juustosiivuilla.
4. kurpitsat uuniin 200-astetta, noin vartti ja nauti.

Ja koska kyseessä on uuniruoka, suosittelen keittiössä hengaamista koko kypsennyksen ajan. Ai miksikö? No jos olet ADHD, niin salettiin palaa koko p*ska, jos erehdyt vaikka olohuoneeseen katsomaan jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Myös facebook kannattaa sulkea tai ainakin varmistaa, että kaverit huutelevat ja muistuttelevat sitten vartin jälkeen, että uunissa on ruokaa! ;)

Kesä on mennyt hujauksessa, eikä minun ole tarvinnut korvaani lotkauttaa ruoan suhteen. Mutta syksy saapuu ja henk.koht.kokkini on töissä ja minun tarvitsee jälleen löytää selkärankani (ja toimivat aivoni), jotta pysymme hengissä ruokailun suhteen. Haastetta siis luvassa ja on vissiin aika jälleen poistaa palohälyttimet keittiöstä. ;)