Tiramisu by Enna

Minulla oli hyvät kauhukuvat tiramisun teosta. Sitä,kun on huudeltu aina joka paikassa: SE ON NIIN VAIKEA TEHDÄ! Yllätyin positiivisesti, kuinka HELPPOA sen tekeminen oli. Se olikin sitten ihan eri asia, että sen valmistus oli todella aikaa ja hermoja vievää puuhaa. Alan ymmärtää, miksi tätä herkkua ei tehdä joka viikonloppu. :D
Meikäläisen tiramisu ei sitten valmistunut, niinkuin perinteiset. (no mutta yllätys!)
Matkalla tuli muutamia pulmia eteen mutta onneksi oli pelastavat vanhemmat taas lähellä. :)

Ensimmäinen pulma oli jälkikasvu. Kun keittiössä häärää yksi aikuinen add-vammainen sählä ja joukkoon lisätään yksi 5-vee -Minä haluan- tyyppi ja yksi 7-vee mutku mä haluun-tyyppi niin valmis sotku on taattu. Meillä ko tuo keittiö on pieni kuin selli, niin törmäyksiltä ei voi välttyä.
Paras tapa saada jälkikasvu pois jaloista on laittaa telkku auki tai aipädin käteen. Tosin sekään ei pidättele niitä ikuisesti, joten keittiökokin on oltava ripeä.

Ja kuten tavallista, tälläkin kertaa jouduin turvautumaan lennokkaaseen intuiitiooni, kun osa ohjeissa olevista raaka-aineista oli loppu, tai muuten vain kateissa.

Tässäpä teille ohje:

Pohja
110 g sokeri (joo, mittasin ihan kuulkaas tarkkuusvaa'alla, mut keittiövaaka sopii mainiosti)
4 kpl isoja munia (no ei ollu isoja, eikä varmaan ees keskikokosia, kuka hitto näitä oikein mittaa??!!!)
50 g suolatonta voita (no ei ollu enää, enkä jaksanu lähtee 15 km päähän hakee isolta kaupalta)
85 g vehnäjauhoja (Konneveden myllyltä saa loistavia jauhoja!!!)
30 g kaakaojauhoa (ei mitään o'boyta vaan kunnon raakaa ja sokeritonta tavaraa!)

Päällyskerros
100 g valkoista suklaata
2 rkl maitoa (mielellään suoraan tilamaitoa, tai ainakin vähintää rasvaisinta maitoa!)
250 g mascarponea
30 g sokeria
1 munanvalkuainen (arvatkaas kellä loppu munat kesken....)
30 ml makeaa valkkaria/chardonnayta
50 ml kahvia (tän unohdin siinä touhuillessani....)

Lisäksi tummaa suklaata ja kaakaojauhoa päälle koristeeksi.

Valmistus:
No fiksuintahan ois varmaan tarkistaa ihan ekaksi, että sulta oikeesti löytyy noi kaikki. Joo, meiltä löytyi munia, tasan sen 4 kpl. :D Siinä hätäpäissäni pohdin, mitä tehdä tälle tortulle; jätänkö munanvalkuaisen pois, menenkö kauppaan ja toivon, että lapset ovat kiltisti, eikä torttu pala uunissa, vai vaihtoehto C. kilautan porukoille ja pyydän kauniisti heitä tuomaan tarvittavan TÄRKEÄN munan. :D Jep, vaihtoehto C oli tämän hetkinen ratkaisu.
Tosin tulihan siihen valmistukseen pieni tauko. Mutta taukohan tekee vaan hyvää. :)
Nonni, alotetaan jo. Eli ekaksi mittaa vaa'alla nuo tarvittavat aineet. Uuni päälle, semmoset 180 astetta. (kandee muuten tarkistaa, ettei uunissa oo mitään. Niinku esim.viikon vanhoja uuniperunoita....)

Ota iso kulho mihin sekoitat sokerin ja munat. Sekoita niitä vauhdikkaasti sellaset 4-5 minsaa, kunnes saat aikaiseksi kauniin vaalean vaahdon. Sulata voi kattilassa. Anna hiukan jäähtyä. Kaada sitten voisula varovasti muna-sokeriseokseen ja lusikalla kääntele/vatkaa varovasti. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhot sekaan ja tee esim.sillä lusikalla kahdeksan muotoista rinkiä, kun sekoitat niitä sekaisin. Ei siis enää sitä sähkövatkainta!
Kaada taikina uuninpellille ja paista n. 10 minuuttia keskitasolla.
Ota ne sen jälkeen ulos ja anna jäähtyä.

Ota seuraavaksi käsittelyyn valkoinen suklaa ja pilko se. Lisää maito ja suklaa pienelle pannulle/kattilaan ja sulata. Annappa jäähtyä sitten.  Ota mascarpone jääkaapista (ja tarkista ettei se ole vanhaa!) ja sekoita se sokerin kanssa. Lisää lopuksi jäähtynyt suklaamaito joukkoon ja sekoita varovaisesti.  Lopuksi kaada joukkoon (unohtunut) kahvi ja alkoholi. (lasten tiramisun ollessa kyseessä ei ole lainkaan paha juttu jättää kahvi pois ja korvata alkoholi omenamehulla.)
Leikkaa jäähtynyt alusta sopivan kokoisiksi paloiksi ja lusikoi täytettä päälle. Voit tehdä tiramisusta ykden- tai kaksikerroksisen. Ihan päällimmäiseen laitetaan sitten siivilöiden kaakaojauhoa ja suklaamurusia/hiutaleita/isoja paljoa, ihan miten nyt tykkäät sen suklaan hioa/järsiä, it's up to you.

Jos et aijo syödä koko komeutta heti, niin törkkää se jääkaappiin.
Tadaa:

Joo, kuvasaastetta on jatkossa tiedossa, kiitos uuden NikonD5200-kamerani.

Kurpitsapiirakka

Epäonnistuneiden pullien (niitä ei erottanut sämpylöistä...) jälkeen, lupasin etten hetkeen leivo mitään. Noh mutta pakkohan sitä oli leipoa, kun äipältä oli saatu niin kaunis iso keltainen kurpitsa. Ja kaiken lisäksi mun kurpitsapiirakkani onnistui loistavasti. Niin,viime vuonna.... vaan eipä menny tänä vuonna yhtä loistokkaasti.
Sääntö numero yksi (ja niistä se tärkein) ulkoista häiriötekijät!!! Mies ja mukulat pihalle.
Vaan eipä auttanut tällä kertaa, vaikka pihalla olivatkin. Kokkaaminen ilman ADHD-lääkkeitä on kuin yrittäisi soutaa ilman airoja. Joo, mahdollista mutta pirun haastavaa. Ja koska meikäläisen kroppa hylkii nykypäivänä lähes kaikkia kemikaalisia mömmöjä, joudun elämään tämän kaaospääni kanssa ihan luomuna. (ja sen muute huomaa.....!!)
Piirakan valmistus alkoi hyvin lupaavasti. Punnitsin jopa tarkkuusvaa'alla kurpitsasoseen 4 gramman tarkkuudella (en jaksanu hifistellä). Luin alkuperäiset ohjeet moneen otteeseen ja luulin muistavani ne. No arvatkaapa mitä?! Juu en muistanu. Juuri, kun olin saanut tehtyä taikinasta taikinan muotoisen ja sain sen taputeltua kauniiksi pohjaksi vuo'an pohjalle, huomasin sellaisen pienen ärsyttävän seikan. Jumankekka, moon unohtanu sen saamarin munankeltuaisen siittä taikinasta!!! No eihä sitä enää saa sinne taikinaan tungettua, vaik kuinka toivois. Ei ristus, miten voi olla yhden piirakan ohjeiden noudattaminen niin vaikiaa?!!! Kysyn vaan.
Nooh, enhän minä siittä vielä masentunut ja lyöny hanskoja tiskeihi. Väliäkös yhellä munalla, on sitä ennenki pärjätty ilman munia (paitsi lapsenteossa :D )
Olin yllättynyt siitä, että meiltä löytyi jauhettua inkivääriä. Kenen lienee ollut moinen päähänpistos, joka sitä kaupasta on kotiin roudannu?! No mut onneksi oli.
Valitettavasti kuohukerma oli loppu ja vispikermaankin oli vain yksi purkki, joten päätin hiukan soveltaa ja käytin kermasta vain puolet, mitä reseptissä oli. Muussa tapauksessa olisin varmaan saanut vatkata tavismaitoa aamuun saakka, jotta olisin saanu kermavaahtoo. (joo, ja paras aika todeta, ettei ole kaikkia aineksia on juuri ennen kaupan sulkeutumista.....)

Ääh, mä lupaan olla leipomatta enää mitään ainakaan tässä kuussa.
Tässä teille (oikeesti) maukas ohje, jota ei voi olla pilaamatta. :D

3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
125 g voita
1 munankeltuainen!!!! (jota en sitten muistanu)

Täyte:
400 g kurpitsasosetta
2 munaa
2 dl sokeria
1 tl kanelia (kaapista löyty vuoden 1988 kanelia, tosi hyvää vuosikertaa.)
1 tl jauhettua inkivääriä (voi jättää pois, jos ei tyksi)
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoa
2 dl kuohukermaa

Näin valmistat:
Nypi jauhot, sokeri ja pehmeä voi ryynimäiseksi massaksi. Lisää se (unohtunut) munankeltuainen ja muotoile taikinasta pallo. Painele taikina pyöreään uunivuokaan, jonka halkaisija on noin 24 cm.
Tunge jääkaappiin puoleks tuntii. Uuni päälle, about 200 astetta. Jos sul on kokonainen kurpitsa ni tee siittä pienii kuutioi (tai mitä tahansa muotoja, kuha o pienii) ja keitä niit 5-8 minsaa, kaada vesi poikkeen ja soseuta mössöksi.
Ota pyöreä kulho ja lurauta kurpitsasose sinne, perään munat yksitellen, mausteet, suola ja vehnäjauhot. Vatkaa sekasin (mut älä mee ite sekasin) ja lopuksi kaada kerma joukkoon. Pieni sekoitus vielä ja kaada lopuksi koko komeus sinne taikinapohjaan, jonka olet jo ottanut pois jääkaapista. Koko komeus uuniin 40-50 minuutiksi. Kakku ulos uunista, anna jäähtyä ja lopuksi voit koristella hennosti tomusokerilla ja vaahdotetulla kermalla.

No meikäläisen kakku oli uunissa sen puol tuntii, koska mies piti viiä keilaamaan enkä viittiny jättää kahta alamittasta terroristia leikkimään kokkia yksin kotiin. Pohja jäi siis mukavan raa'aksi. Toiset tykkää, toiset ei. Ja koska meitsi tyksii inkivääristä,varmistin sillä sen, ettei tämä komeus kelpaa mukeloille. Ja mies, kun sattuu olemaan niin ennakkoluuloinen, ettei edes suostu maistamaan, saan nauttia tästäkin erehdyksestä ihan ittekseni. Että bon apetit vaan kaikille, nautitaan syksyn antimista! :)