Helvetillinen punajuurilaatikko

Tässä reseptissä oli valmiina kaikki katastrofin ainekset mutta päätin siltä toteuttaa sen. Kyseessä on nimittäin Yhteishyvän ruoka-ohje. Jo alku alkoi kaikkea muuta kuin lupaavasti. 500 g punajuuria. Noh.... jääkaapissa sattui olemaan vain 3 punajuurta, eli 395 g. Enkä millään jaksanut lähteä vanhempieni kasvimaalle tonkimaan lisää punajuuria. Ah ja voih, toinen harmaita hiuksia aiheuttava ainesosa, ohrasuurimo. Mistä hitosta voisin tietää kuinka niitä valmistetaan, kun ohraa olen korkeintaa nähnyt pellossa. Jösses sentään, kuka näitä reseptejä oikein keksii??!! Ohjeessa sanotaan, että kypsennä ohrasuurimot suolalla maustetussa vedessä. Voitte vain arvata, kuinka ärräpäät seikkailivat keittiössä, kun pohdin tuomiopäivän ohrien valmistusta. Vedin sitten ihan randomilla vettä ja suolaa ja laitoin ohrikset kiehumaan. Tiesittekö muuten, että nekin  voi polttaa tosi hienosti pohjaan?!!!

Tämä punajuurilaatikko vaatii aikaa,taitoa ja erityisesti niitä kokkielementtejä, mitä meikäläiselle ei tasan ole suotu, joten jännityksellä odotamme mitä tuolta uunista oikein tulee ja onko se ylipäätänsäkään syötävää...

Hienonna sipuli ja kuullosta se voissa. Jooh, no arvata saattaa, että eihän meillä tietystikään ollut normi sipuleita vaan punasipuleita. Ja aika houdini saat olla, että punainen sipuli muuttuu pannulla kauniin ruskeaksi. Eikä se sipulien pilkkominenkaan menny ihan ko strömmössä, nimittäin päätin kokeilla silppuamista tehosekoittimella. :D Sipulista tuli sellaiseta märkää, haisevaa ja silmiä kirvelevää mössöä, jonka sitten raa`asti tumppasin kuumalle pannulle ja käristi "ruskeaksi".

Eikä ne vaikeudet siihen lopu. Huomasin, että smetanaa oli vain yksi purkki, eli 120 g, kun ohjeessa lukee 2 dl. Noh, me korvaamme osan ylimääräisellä punaisella maidolla. Eikös ne kuitenkin molemmat tuotteet tuu lehmästä, joten nou hätä! :D (paitti että en oo koskaan nähny lehmää, joka lypsäis suoraan smetanaa....)

Sovellusta sovellusten perään. En ollut ihan varma kaapissa majailevan siirapin parasta ennen päivästä, joten päätin korvata siirapin agavesiirapilla. Siirappi kuin siirappi, eiks nii?!!

Pippurin ja meiramin skippasin suosiolla, sillä meiramia ei löytynyt tähän hätään ja pippurit ovat kokonaisia ja mies hajotti morttelin, joten katsoin parhaakseni tyytyä vain suolaa, joka sekin oli murennettava sormin.

Nyt tuo koko komeus on uunissa. (ja tietty uunista on valo palanut) Joten tässä teille ei-niin-muunneltu-ohje;

500 g punajuuria
2 ½ dl rikottuja ohrasuurimoita ( niitä piti keittää muuten 40 min)
1 L vettä (ihan hanasta pistin menemään sen kummempia mittaamatta)
1 tl suolaa
2 sipulia (ei lukenu, että minkä värisiä, pääasia, että ovat sipuleita)
2 dl smetanaa
1 dl maitoa
3 kananmunaa
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
3 tl meiramia
½ tl pippuria

pinnalle voita ja seesaminsiemeniä.

kypsennä ensin ohrikset, sen 40 min. raasta punajuuret (muuta ei sormia). hienonna sipuli ja kärvennä sitä pannulla. (ei mustaks, vaikka en oo kyl mikään rasisti!) Seuraavaksi sekoita ryynit, sipulit ja punajuuret keskenään isossa vuoassa. Ota erillinen kulho, johon nakkaat munat, maidon ja smetanan. Suosittelen sekoittamaan jollain vehkeellä, sillä lusikka ja tavis käsivatkain oli surkeita siihen hommaan! Vedä mausteet sekaan ja pinnalle voinokareita ja seesaminsiemeniä. Törkkäsen uuniin 175 asteeseen noin tunniksi. (säädä munakello tai laita puhelimeen hälytys!)
Istu alas ja katso ahdistuneena keittiötä, joka on väriltään enemmän tai vähemmän punainen, sillä punajuuren paloja on joka puolella ja ne ovat värjänneet kaiken, mihin koskevat.
Tunne sympatiaa miestä kohtaan, joka illalla saavuttuaan töistä näkee tiskivuoren ja muun sotkun. Poistu sen jälkeen hiljaa takavasemmalle ja tuumaa, että rokatessa roiskuu ja tälläsen sää oot valinnu. Live with that!!!

kesäkurpitsaveneet

En ole koskaan tykänny täytetyistä paprikoista, joten voitte arvata, kuinka paljon minulla oli ennakkoluuloja tätä herkkua kohtaan. :) En erityisemmin pidä myöskään kesäkurpitsasta se kun nyt sattuu menemään jokseenkin ällöttävään muotoon kypsyessään. Suutuntuma ei ole miellyttävä (ai miten niin kärsin aistiyliherkkyydestä?!!!)
Nämä yllätyskurpitsat ovat nimensä veroisia, sillä yliutooppinen mieheni (joka kieltäytyy yleensä maistamasta mitään uutta ja outoa) kehaise veneitä herkulliseksi, eikä nirsoillut lainkaan ruokapöydässä.
Luonnollisestikaan nämä eivät kelvanneet lapsille. :D (joku tasapainohan tässä pitää olla!)

Veneiden valmistus on helppoa ja yksinkertaista, mitä nyt välillä tulee mukaan muuttuvia tekijöitä, kun muutamat ainesosat ovat loppu ja tarttee taas soveltaa.

Tässä yksinkertainen ohje veneisiin. Käytä ainesosia makumieltymyksesi mukaan, jos nämä eivät miellytä.

1-2 kesäkurpitsaa (suosin isoa ja paksua.... jos tiedätte mitä tarkoitan ;) )
1-2 pekonisiivua
1-3 minitomaatteja
sopivasti aurajuustoa (eli paljon)
jauhelihaa kypsennettynä ja maustettuna
ripaus valkosipulisuolaa
juustoa

Ja valmistus;

1. halkaise mahtava kesäkurpitsa, poista sisus (jäätelöpallolusikka, vai mikä lie onkin on tehokas tähän tarkoitukseen)
2. ripottele veneen pohjalle valkosipulisuolaa, lisää pilkotut minitomaatit ja siivu pekonia.
3.lisää paistettu ja maustettu jauheliha ja lopuksi "peitä" koko komeus juustosiivuilla.
4. kurpitsat uuniin 200-astetta, noin vartti ja nauti.

Ja koska kyseessä on uuniruoka, suosittelen keittiössä hengaamista koko kypsennyksen ajan. Ai miksikö? No jos olet ADHD, niin salettiin palaa koko p*ska, jos erehdyt vaikka olohuoneeseen katsomaan jotain mielenkiintoista ohjelmaa. Myös facebook kannattaa sulkea tai ainakin varmistaa, että kaverit huutelevat ja muistuttelevat sitten vartin jälkeen, että uunissa on ruokaa! ;)

Kesä on mennyt hujauksessa, eikä minun ole tarvinnut korvaani lotkauttaa ruoan suhteen. Mutta syksy saapuu ja henk.koht.kokkini on töissä ja minun tarvitsee jälleen löytää selkärankani (ja toimivat aivoni), jotta pysymme hengissä ruokailun suhteen. Haastetta siis luvassa ja on vissiin aika jälleen poistaa palohälyttimet keittiöstä. ;)