Heart fish

Löysin kirpputori reissulta (<-----toi on varmaan yhdyssana?!) Vietnamilaisen ruokakirjan. Ja koska tänään ei näkyisi miehiä talossa, olisi aika kokkailla. :)
Löysin kirjasta mielenkiintoisen Rapeat kalapyörykät ohjeen, jota halusin kokeilla, sillä olinhan juuri eilen ostanut kaupasta kaksi järjettömän kallista kuhafilettä (tyyliin 5,50 euroo tsipale).
Ah, mikä loistava tilaisuus päästää todellinen taito esille ja kokata kalliista kalasta gourmet ateria perheelle, joka varmasti arvostaisi sitä yhtä paljon kuin viime viikkoista pitseria annosta.

Valitettavasti jääkaapista ei löytynyt bataattia eikä tilliä, ja koska olin jo aloittanut homman tekemisen, niin jouduin taas hiukan soveltamaan... Jälleen kerran ruumiinosani toimivat ennen aivoja, mikä on jokseenkin katastrofaalista, ainakin mitä tulee kokkaamisen suhteen.
Korvasin siis bataatin porkkanoilla ja perunoilla, joista perunatkin loppuivat tavallaan kesken.

Onni onnettomuudessa vanhemmat asuvat lähellä, joten apukin löytyi läheltä. Ystävällisesti soitin äidille ja pyysin tuomaan puuttuvat ainekset. :) Tosin myöhäistähän se oli, sillä olin jo sekoittanut kalan ja muussatut porkkana perunat.
Koska nämä kalapyörykät eivät menneet millään tavalla putkeen, (niistä mitään palloja tullut, eivät ryökäleet pysyneet edes kasassa) päätin valmistaa valmiista massasta uuniruokaa. Valitettavasti valkoinen (ja ainut) uunivuokamme oli edelleen käytössä ja likainen (mähän en muuten tiskaa. Paitsi sitten ko o pakko) päätin käyttää leivonnassa ollutta sydämenmuotoista teflonilla päällytettyä vuokaa. :D

Lopputulosta en valitettavasti vielä osaa kertoa, sillä kesken kokkailun, päätin istua koneelle ja kertoa teille ihanat ruoanystävät, miten hienon kalapullaohjeen olen löytänyt. Ja miksi jälleen kerran, ei kannata soveltaa, vaan tyytyä siihen hyväksihavaittuun alkuperäiseen ohjeeseen.

Tässä teille ohje (huom.alkuperäinen ohje, mitään lisäämättä tahi poistamatta)

4 annosta
200 g bataattia
250 g ruodotonta valkolihaista kalaa (juu, kuha ei sitten oo ruodotonta)
1 1/4 dl maitoa
2 tomaattia (tarkottaa muute varmaa ihan normikokoisia, ei mini)
2 rkl vastasilputtua tilliä
suolaa
pippuria
2 munaa
2 rkl vietnamilaista kalakastiketta
100 g jauhoja
5 dl öljyä paistamiseen
vihreitä salaatinlehtiä

Kypsennä bataatit ja survo ne. Keitä kala kattilassa maidon seassa, noin 10 min. kaada maito pois ja muussaa kala. Kalttaa tomaatit ja poista kanta. sekoitat bataatit, kala ja tomaatit+ tilli. vatkaa munat ja kalakastike. Muotoile massasta pyöryköitä ja kääntele niitä ensin jauhoissa ja sitten munaseoksessa. Kuumenna öljy kattilassa ja uppopaista kullanruskeiksi.

Sain aikaiseksi 4 palloa, jotka pysyivät kasassa vain vehnäjauhon ansiosta (todellakin juuri ja juuri).
Keittiö alkoi muistuttaa savusaunaa, haju oli kuin kalatehtaassa (joka on tulessa) ja hermot paloivat jo ekan palleron kohdalla, joten tuumasin, että pakkohan se kalamössö on jotenkin pelastaa, joten uunivuoka voisi tällä kertaa olla meidän sankarimme.
Laitoin uunin tulille, 200 asteeseen ja kalamässön siihen sydänvuokaan odottamaan. Seuraavaksi jännitys tiivistyy (ja toivottavasti myös se kalamössökin). Pelastaako sydänvuoka päiväni vai joudunko hyökkäämään kauppaan (ihanassa klo 16.00 ruuhkassa) ostamaan jotain ruoaksi haukuttua valmissafkaa, jotta perhe pysyy elossa?!

Vastauksen saatte seuraavassa kokkaustarinassa. ;)

Mikä ihmeen keitto

Tänään tuntui siltä, että halusin saada hyvää ruokaa. Tai siis ainakin yrittää tehdä sellaista. Muutaman päivän kun elää valmisruoalla, ni kummasti alkaa kokkaaminen taas houkuttaa. Edelliset kalkkufileräpellykset olivat sen verran hyviä, että uskaltaisin kokeilla niitä uudemmankin kerran. Tosin, kuten perinteisesti yleensä käy, niin edelliselläkään kertaa en muistanu mitään ohjeita/reseptiä kirjoittaa ylös. Ja koska meikäläisen muisti on kuin siivilä, niin eihän siellä mitkään reseptit pysy.

Kaivelin muistiani ja muistin muutamat tärkeät ainesosat. Loput voikin sitten soveltaa. :D Viime aikoina meikäläisen soveltaminen on ollut jokseenkin kultakaivos, joten uskalsin kokeilla jälleen jotain uutta. Ja ainahan sitä voi pitsan tilata, kun tilanne muuttuu kaaokseksi tai kun ruoka muistuttaa kivihiiltä ulkomuodoltaan ja pelkkä haju riittää tyrmäämään koko perheen.

Keitot ovat nopeita (ja ihan nentti-ihmisille tosi peruskauraa) valmistaa. Ja lisäksi niistä riittää syömistä moneksi päiväksi, kun vain löytyy tarpeeksi isoja kattiloita. (niin no, riippuu varmaan ihan monta ihmistä pöytään on tulossa).

Tässäpä respa:

½ kg kalkkufilee (oisin halunnu ankkaa, mut mistä hitosta sellasta saa tähän hätään?)
½-1 kpl jättisipulia (sipuli kuin sipuli, nyt vaan sattu oleen aika isoja)
2 ps pakastejuureksia/keittovihanneksia
1 suippopaprika (varmaan ihan sama millanen ja minkä värinen paprika)
2 rkl soijakastiketta (tiiätte varmaan, et tääkin on ihan hatusta vedetty määrä)
karkeaa merisuolaa (en jaksanu alkaa murskaamaan ruususuolaa, enkä viittiny heittää nyrkin kokoista palaa keittoon)
½-1 dl lanttua (leikkasin sellaisiksi söpön pieniksi kuutioiksi)
Kurkumaa
Currya

(meinas sorge unohtuu) PERUNAA 5-10 kpl

Olisin käyttänyt basillikaa mutta pakkanen oli tehnyt tehtävänsä kasvihuoneessa.
Pilko sipuli ja kuullota pannulla. Ota toinen pannu ja lataa siihen kalkkunapalat, ruskista mutta älä polta. Lataa isoon kattilaan paljon vettä ja sopiva määrä merisuolaa (loistojuttu, jos sulla on sellainen murskaava vekotin) Tai jos sulla on palvelijoita, ni laita ne hoitelemaan se julmetun iso mötikkä sitä ruususuolaa pienemmäks murskeeks. Kattilaan viskataan ekaksi lantut, perään perunat!!! Ei hitto, arvasinhan mä et jotain olennaista puuttuu. Joo, eli peruna. tai siis pilkotut ja kuoritut perunat, ne pussivihulaiset ja oikeastaan kaikki muukin. Pääasia, että ne lantut ehtii hiukkasen pehmetä (niinku mun pää), enneko lykitään muita sekaan.
Keitto on valmista, kun perunat ovat pehmeitä.

Täytyy sanoa, että keitosta tuli kerrassaan hyvää ja sopivaa. Maistui myös lapsille. (voi johtua myös siitä, että niillä oli oikeesti nälkä ja kaikkihan sen tietää, et nälässä sitä syö vaik pienii kivii).
Valkosipulin ystävät voisivat laittaa kynsiä joukkoon (ei siis omia, vaan valkosipulin kynsiä) lisämakua tuomaan.

Nyt on niin ähky ja väsy olo, et taijan lyllertää petiin, kun vielä jalat kantaa ja simmut pysyy auki.
Pysykäähän tutkalla ja muistakaan, että jokaisesta meistä voi tulla loistava kokki, kuhan vaan keittiö ei pala! ;)