kalkkunaa lautaselle

Tuli sitten ostettua kalkkunaa vaihteeksi. Ihan vain siksi, että sattui oleen -30 %.
Mielessä näkyi kaunis visio onnistuneesta ruoka-annoksesta, josta sataisi kiitosta myös lapsilta. Meillä syötäisiin tänään siis friteerattuja kalkkunapalleroita. Harmikseni en muistanu ohjetta, sillä edellisellä kerralla, kun näitä tuli tehtyä (kanasta siis), niistä tuli sangen hyviä. Viisas ihminen olisi varmaan kirjoittanu hyvän respan ylös muttako minen oo nentti, eikä addilta voi vaatia nenttimäistä toimintaa. :)
Päädyin jälleen kerran soveltamaan. Ja niinhän siinä aina käy, ettei flaksi voi koskettaa joka kerta. Mut nou hätä, mikään ei palanut. Ei edes hermot vaikka tilanne kävi muutaman kerran varsin kuumana.

Respaa kehiin siis, tässä teille;

-Kalkkunaa paloina (edelleenkään ei oo niin väliä mitä lihaa se loppujen lopuksi on) määrä ? (tarpeeksi)
jauhomömmöseos, johon lihanpalat laitetaan uimaan;
-2 kpl kananmunia (suosittelen luomua mut meillä käytetään Ninan munia)
-0,5 dl perunajauhoa (maissijauho sopis paremmin, mut tiiät varmaan ettei meil oo sellasta)
-1½ dl vehnäjauhoa
-2 tl leivinjauhetta
-1-2 tl paprikajauhetta
-1 tl currya
-1 tl garam masala mausteseosta
-1 tl yrttisuolaa (en jaksanu alkaa musertaa ruususuolaa palasiksi ja jauhoksi)
-1,5 dl vichya

Tästä annoksesta tuli ihan liian iso satsi meidän kalkkunapaloille. Varmasti puolet pienempi annos olisi riittänyt. Noooh, tekevälle sattuu ja mun kohdalla sattuu ja tapahtuu aina. :)
Keittiöstä kandee sit heivata ulos kaikki häiriötekijät ---------> lapset ja erityisesti miehet (ja mun kohdalla nro 1. eli isä,jonka suu suoltaa ohjeita automaattisesti,ihan sama mitä hälle sanoo)

Käytin paistamiseen oliivioljyä, kun muutakaan ei nyt sattumoisin ollut käsillä. Manteli- ja muut erikoisöljyt säilyvät avattuna heikosti, joten näitä öljyjä meillä vierailee harvoin. Niillä kyllä saa todella upean (ei-sivumaun) maun ruokaan mutta niiden hankkiminen esim.pikku tavis kaupoista on sangen haasteellista (ei siis sovi heikkohermoisille).
Eli käytin siis oliiviöljyä, tais melkein upota koko pullon (kunnes tajusin, ettei meillä ole muuta öljyä,tarvii siis säästää) lisäsin oliiviöljyyn soijakastiketta, sellanen kiva loraus (kyl sä tiiät) ja lopuksi paras päähänpisto pitkään aikaan, eli tahinipurkista nestettä. Ristus, että se tuoksui hyvälle!!

Puuhellaan lisää pökköä pesään ja infrapunalämpömittarilla tsekkasin öljyn lämpöjä. (joo, välillä on ihan hyvä hifistellä ja näyttää niille miehille, et kyl naisetki osaa tekniikkaa käyttää)
Sitten lusikalla pudottelin niit kalkkunapaloja, mitkä lillu siinä kastikkeessa, sinne öljyyn.
Öljyn pitää olla tarpeeksi kuumaa, muttei niin kuumaa et liekit lentää. ;)
Kalkkunanpalaset ovat valmiit, kun ne eivät ole täysin mustia eivätkä täysin valkoisia vaan juuri siltä väliltä. Eli sellaisia täydellisen kullanruskeita. Ja rapeita!!

Ihan pieni vinkki, jos ny satut käyttään vaik sellasii muovisii isojen pinsettien näköistä vehjettä, ni älä ainakaan pese ja kastele sitä vedes siin välis. Voin kertoo, ettei vesi ja kuuma öljy sovi yhteen. :D

Ja koska demokratia voitti tällä kertaa, lisukkeeksi tehtiin tikkuranskiksii uunissa, perus hevii pöytään ja mammalle tietty makeeta chilikastiketta. (sopii ruokaan ko ruokaan, paitsi ettei kyllä sovi)

Vaikka pallerot eivät oolleet yhtä rapsakoita ja herkullisia kuin edellisellä kerralla, niin tyytyväinen ole tahini-päähänpistooni. Tästähän alkaa pikkuhiljaa tulla tapa. Onnistuista sovelluksista nimittäin.

Bon... jotain. Meitsi painuu ny omenasidukan kanssa töllöttimen ääreen ja yrittää toipua ähkystä.

kanaa hapanimeläkastikkeella

Mä tyksin kanasta ja broikusta. (eikös ne kuitenkin oo loppupeleissä ihan samaa eläintä?) Perinteisesti meillä lillutellaan kanat currykastikkeessa, muuta kun en oikein osaa valmistaa. :)
Tänään halusin kokeilla thai-tyylistä kana hapanimeläkastiketta. Aikani surffasin nettisivuilla, kävin omat ruokakirjat läpi ja päädyin sitten soveltamaan muutamaa erilaista ohjetta. Soveltaminen on yleensä enemmän kuin riskialtista (mun tapauksessa) mutta nähtävästi kokemus ei opeta tätä neitiä edes käytännössä. Onneksi en kangistu vanhoihin tapoihin tai resepteihin, sillä muutenhan saattaisi moni makuelämys jäädä täysin väliin...
Mitä siitä sitten valmistui?! Seuraavaksi ohje, jota on helppo muuttaa, jos vaikka sattuisi käymään niin, ettei kaapista löydy kaivattua tavaraa....

1 paketti kanaa/broileria (nyt en millään muista oliko se jotakin filettä ja kuinka paljon)
1½ dl omista omenoista lingottua tuoremehua (ananasmehu oli alkuperäses ohjees)
1 rkl  karkeaa vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa oli maissijauhoa, mutta eipä näkyny tätä meidän kaapissa....)
2 rkl soijakastiketta (saattoi muuten lörähtää vähän enemmän, ei se oo niin nuukaa)
2-3 rkl ketsuppia (ohjeessa muute luki et 3 rkl mut musta vähän tuntuu, et laitoin vaan 2 rkl)
1 rkl balsamicoa (no joo, piti olla valkoviinietikkaa, mut arvatkaas vaan löytyy sellasta meijän ruokakaapista... NO EI.enkä mä nyt oo ihan varma olisi se ees balsamicoa, mitä laitoin...)
1 rkl juoksevaa hunajaa (tätä meiltä onneksi löytyy aina)

Lisukkeet, joita ei siis perinteisissä ohjeissa ollut:
1 suippo paprika suikaloituna (värillä ei väliä, myö ei olla rasisteja)
kesäkurpitsaa suikaleina. Määrää on nyt vähän vaikee arvioida ku vedin ihan randomilla. Sanotaan vaikka, et 10 cm pätkä?!
ja lopuksi illan päähänpisto, eli kyssäkaalia suikaloituna (ihan pieni vinkki, jos aattelit tätä käyttää, et kandee keittää sitä erillisessä kattilas hetki, et pehmiää ennenko lisää tohon lopulliseen soppaan.) Äläkä ny kysele mitään määriä, emmä kattonu. Ihan fiiliksellä vaan vedin. Voi olla ihan fiksua jättää laittamatta ollenkaan. ;)

Ai niin. Ristus ko aina unhoittuu joku. Pilkoinha mä kaks valkosipulin kynttä ja ruskistin ne pannulla kananpalojen kera. Ja muistakaahan, että käytätte ruuanlaitossa aina oliiviöljyä. Rypsiöljyt(=moottoriöljyt) on sit makuhuonekamaa. Tai siis voihan sitä käyttää myös vaikka muiden koneiden rasvaamiseen. ;)

Teko-ohjeet;

Läväytä kanat ja valkosipulit pannulle, ruskista mutta älä polta kanaa mustaksi ja kuivaksi.
Ota kattila ja mittaa tarvittavat nestepitoiset ainekset siihen, eli siis kaikki muut paitsi juurekset (jos niitä aattelit käyttää) ja vihannekset. Sen ruokalusikallisen jauhookin saat viskata kattilaan.
Kuumenna "kastike" parisen minuuttia, lykkää kanat ja muut tilpehöörit perään. Jos näyttää siltä, että kastike on liian tönkköä tai liian omalaatuisen makuista, lisää vettä tarpeen mukaan.
Anna koko mössön hautua liedellä (jos omaa puulieden niin oot brooo) about 10 minsaa. Ihan lopuksi päätin vielä höystää ja antaa maulle potkua valmis makea chilikastikkeesta.

Viimoset vinkit:
-maista soossia enneko tarjoot muille (erityisesti lapsille ja vanhuksille)
-jos et tykkää tulisestä ni älä ainakaan lisää tota chilikastiketta
-jos siitä tuli mielestäsi pahaa, ni kandee pysyä perinteisessä ohjeessa eikä soveltaa ;) (tämänhän me olemme oppineet jo kauan sitten, kuitenkaan ikinä sitä noudattaen)

Bon apetit. Meitsi ei oo vielä maistellu tekelettä mut katotaan huomenna, päätyykö se suoraa kompostiin vai voisiko kenties hyödyntää ihmiskompostia, eli isää jos se ei omia makunystyröitä hivele. :D