Lakkamuffinit

Mä tyksin kovasti gluteiinittomista ruuista. Erityisen paljon tykkään tehä muffineita. Ne harvoin epäonnistuu mutta useimmiten kyllä palavat. (tasapaino tässäkin hommassa....) :D
Tänään tein lakkamuffineita, ihan vaan siks, ettei kersoille kelvannut mun tekemä lakkakiisseli. Pakkohan se o johki survoo, ku ei viittis ruokaa heittää poiskaan. Toinen vaihtoehto ois ollu tehä siittä kiisselistä jäämehuja. Johan ois uponnut kersoihi ko vanhaan mummoon.
Nonni, piteimmittä puheitta, tässäpä teille tuulesta temmattua respaa.

2 munaa
½ dl sokeria (voit toki korvata millä tahansa makeutusaineella, jos siltä tuntuu)
2½ dl mantelijauhoo (en tyksi kookosjauhoista, yök)
2 tl leivinjauhetta (ei se oo nii nuukaa, jos meneeki vaik 3 tl)
vaniljasokeria tuurilla ja taidolla, eli sopivasti

Kiisseli:
jonkun verran vettä ja sekaan epämääräisen paljon lakkoja, kiehauta ja soseuta. Siivilöi, jos et tykkää sattumista. Lisää lakka"mehuun" 2-3 rkl perunajauhoja, keiton kiehuessa. Anna jäähtyä, makeuta tarvittaessa.

Vatkuloi munat ja sokru sekasi. Ai niin, meinas unhoittua, n. 50-100 g sulaa voita. Lisää jauhot, ja muut kuiva-aineet sinne munavaahtoon niin, että välillä ripottelet jauhoi ja sit perrään voisulaa. Jatka tätä, kunnes molemmat ainehet loppuu. :)
Lisää lopuksi kiisseli. Jestas, mistäs mää ny tiiän paljonko sitä sinne meni?! Sanotaanko, että tarpeeks. :D Jos ny ihan lonkalta vetäsen ni varmaan ainaskii 3 desii, ellei peräti enempi.

Sitte vaan uunia tulille, about 175-200 astetta ja uunin keskitasossa n. 15 minsaa. Muista, että kullanruskea ei ole sama kuin palaneen ruskea!

Anna jäähtyä ja tarjoile. Jos mukulat suostuupi sitä syömään, ni huoletta voit tarjota vaik naapurin tädille. ;)

Köyhän miähen kalakeitto

Katista järvessä on tuottanut tulosta. Made, Matikka, limanuljaska-kala ja ihan mikä tahansa, millä haluatkaan sitä hassua käärmeen ja nuijapään sekoitusta kutsua. :)
Eikä muute ollu mikään kymmensenttinen fisu, vaan ihan jättivonkale!
Mähän en ole mikään Jaime Oliver keittiössä, joten apua piti pyytää vanhukselta, eli Äidiltä.
Syy, miksi tämä on ns. köyhän miehen kalakeittoa, johtunee siittä, ettei tässä kalakeitossa ole juurikaan muuta ko kalaa ja perunaa. Vähän niinko pula-aikoina. :D

Itse, kun en kalakeittoa syä,  (enkä muute maista, tiiän jo etten tyksi) ni oletan, että hyvää tästä tuli. Äippäliini sitä maisteli ja kehui hyväksi, joten uskotaan vanhuksen sanaan.

Tässäpä teille reseptiä pöytään:

1 kalanen (tässä tappauksessa matikka) ja sen maksa
4-5 isoa perunaa (nää kandee kuoria, muuten voipi olla ikävästi kuoria hampaijen välis....)
1 sipuli
5-6 kokonaista pippuria (arvaappa vaan laskinko montako sinne keittoon tipahteli....öööö. Juu en)
2 rkl kalakastiketta Vietnam (en muute salettiin laskenu paljonko sinne lörähti)
voita ja maitoa maun mukaan (onkohan toi muute yhdyssana?!!)

Jos valintasi on made, niin nylje ja hoitele kala muutenkin niinko pitää (mähän en siis kalaan koske, ellei ole ihan äärimmäinen pakko) tai hommaa valmiit fileet.
Keittele kalaroippeita sellaset 10-15 minuuttia vedessä, nosta kalat poijes ja perkaa ne (äippä hoiteli sen pualen) ja jätä vesi (älä siis heitä pois, niinku oisin varmaan tehnykki, ellei ois kielletty).
Lisää pilkotut perunat, sipuli ja muut paitsi se kala ja sen maksa.
Kun perunat alkaa olla kypsiä (ei siis ole vielä hajonneet tuhanneiksi atomeiksi) niin lisää pilkottu maksa ja keitä vielä ainakii 10 minsaa. Lisää ihan lopuksi kalanroippehet ja mausta suolalla.

Sitten vaan lusikkaa kouraan ja ryystämään! :)